tiistai 4. heinäkuuta 2017

Luomuviljelijän koetinkesä

Alotin alunperin, varmaan pari viikkoa sitte, postauksen ihan vallan muusta aiheesta, mutta tämä vaatii pikasempaa käsittelyä. Pikasempaa :D Tämä on kuitenki se syy, miksi postauksia ei oo kuulunu. Oon nimittäin istunu kaiken ajan ku vain oon muulta ehtiny, niin tuolla kitkemässä - ja melekein itkemässäki.

On kyllä tosiaan luomuna viljelevän koetinvuosi. Ensin kevät oli niin kylymä ja tuulinen ja kuitenki siitä näkkyy selevinneen hyvin kaiken maailman tuholaiset ja rikat, kuten mun pahin vihollinen valvatti ja saviheinä, joita on ihan älyttömästi. Ja jos jättäsin kitkemättä, ei mikkään muu jaksais kasvaa, ne valtais ihan joka sentin pellosta. Ens kesä kesannoidaan pahimmat alueet, viljeltävä vähemmän syötävää.

Kasvihuoneessa kasvit voi ihan hyvin, mutta pieniähän ne on ku aattelee ajankohtaa. Yks kurkku on valamistumassa, jääneekö ainuaksi... Esikasvatetut taimet oli taas tänä vuonna poikkeuksellisen vahvoja, mistä olin niin onnellinen, ku onnistuin. Mutta alamäki alako, kun siirsin ne kasvupaikoilleen. Vaikka yöhallaa ei ollu ennää, päivisin oli niin kylymää ja tuulista, pohjostuulen alla kun peltoni on, että kaikki tuntuu kuolleen. Ei ees kurpitsaa taija tulla, vaikka se on kasvanu joka kesä ihan vallattomasti.


Tästä kuvasta näemme, että valvatti viihtyy vallan mainiosti katteessa kasvamassa. Tästä on kitketty viikko sitte...
 

 Ja tässä on varmaan mun isoin kurpitsan taimi.


Valvatti kasvaa mieluusti myös harson alla, seassa kaalia. Kaalit voivat onneksi hyvin, mutta työtä teettää.

Sitte on vielä jotaki kärsäkkäitä, ihan joka puussa, paitsi ei omenapuussa ONNEKSI! Kirsikkapuusta söivät lehtiä ja varsinki uuen kasvun, ja pihlajat ja kaikki luonnonpuut on kelevannu. Niskaan vaan puista ropisee niitä, kun alta kävelee. Vatuissakin pari näin, mutten oo tutkinu tarkemmin, onko ne jo kukat syöneet niistäki.


Tässä se on, se kärsäkäs. Laitan nimenki, kuhan ötökkäfoorumi vastaa mulle, mikä tämä on.


 Ja tämän näköstä jäläkiä ne on teheny joka puuhun.
 
Mansikkamaan tein myös. Se oliki valtaisa projekti tämmöselle 1,5-kätiselle. 154 tainta siirsin, laitoin sanomalehtiä ja katetta, vierähti muutama tunti. Haastetta oli, en jaksa tarkentaa, mm. kuivuus, tuuli. Ja nyt ku se on valamis vihdoin, saviheinä meinaa tunkea katteeseen!


Ennen tätä kuvaa just kerkesin nyhtää nuo penkkien reunat.
Ja kas, mää näköjään kasvatan myös saviheinäpeltoa! (tuossa mansikkamaan takana) Kyllä sinne on kaurat heitetty, mutta hittaasti hittaasti, jos ollenkaan...



Pottu- ja härkispellossa kasvatan valvattia, kuten näkkyy. Vähäsen siellä seassa on pottujaki, ja muutama härkäpapu.








Mutta joku sentään voi hyvin. Nämä kukkapenkkejä jo nelijättä kessää oottavat kukat kukoistavat.





Toki myös, varsinaiseen postaukseen liittymättä, vuohet on aiheuttaneet harmaita hiuksia. Ensin ne karkasivat joka toinen päivä vähintään, kunnes on sähköä vejetty tarpeeksi ja nyt pysyvät sisäpuolella. Sitte ku just kirjottelin tästä lypsyn alotuksesta niin melekeinpä sammaan hengenvetoon voin todeta, että meillä on sitte myös semmonen harvinaisuus ku neitsytlypsäjä! Eli meiän "kilille" (4v, poikimaton) nousi myös maito toiseen utareeseen. Siltä on pakko vähän tyhjennellä myös, en aio sitä alkaa lypsää, koska se potkii ja telemuaa ja me ei tarvita niin paljo maitoa. Ja tietysti myös lypsykillemme pukkas utaretulehuksen, jota oon saanu lääkitä antibiootti-pistoksilla aamusin. Maito on käyttökiellossa jonku aikaa. Sulo-kissalta irtosi yks kynsi, oli telonut jossain. Tassu on parantunu ennalleen, onneksi.

Että semmosta, ei siis kurjuutta kummempaa tänne.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Uusia asukkaita ja uusia hommia

Aika rientää, housut kuluu ja parta kasvaa, näi se vain on.



Meille muutti kuun alussa uusia perheenjäseniä. Jorma saapu naapurikunnasta mukanaan Elsa (mustavalkokirjava) ja oranssi Ellinoora ja musta Kaija Koo tulivat kylältä. Jorma on oikein mukava ja topakka kukko. Saanut kuulema nimensä tanssivan kulkunsa mukaan, Jorma Uotiselta. Mikä onki jännä sattuma, sillä mää olin täällä mukana yhessä oopperaproduktiossa ja sain työskennellä Jorma Uotisen kanssa :) Ja vannon, että tätä kukkoa varatessani en tiennyt nimestä mitään; hänen vain oli tarkoitus ilmeisesti päätyä mun hoiviin. Jorma ei turhia huutele, aamukolmelta alottelee, sitten sillon tällön sinne seiskaan asti huutelee, kunnes minä käyn ovella huikkaamassa huomenet - tai nyt huikkaan ne lypsylle mennessä ja heitän heille kauraa. Meiän muutaman vuoden takanen kukko huusi aina kun joku käveli, autoili tai liikku sen näköpiirissä ja se oli kyllä aika rassaavaa välillä.

No ja sitte tää lypsyhommeli.
Meillä alko nyt lypsy, joskaan se ei ollut niin onnellinen tapahtuma kuin olin kuvitellu. Lisäksi olin kuvitellu, että saan oikean käteni käyttöön ja sitte alan lypsää vasta. Vihreät nurmet sai kuitenki herumaan niin, että yks kaunis ilta oli ihan tissit täynnä, niin pakkohan se oli päästää eläin kärsimyksestään. Vasurilla, ihan ikinä ennen kokeilemattakaan vaan tissiin kiinni ja lypsämään. Tekniikka hyvä, mutta väärä. Tämä oli lähtötilanne.
Tämänhetkinen tilanne: opin melko pian oikean lypsyotteen, vasurilla kuitenki ja kuttu on tottunu hyvin myös lypsyyn. Kiinni se on pakko pittää ja välillä tullee "sorkkamaitoa", kun emännän käjet ei oo yhtä nopiat kuin Hillan sorkat. Maitoo on juotu ja kokeiltu jo pannariin, juustoon ym. Minä ja isäntä ollaan otettu se meiän maidoksi, lapset ei oo vielä, juovat lehmänmaitoa.



Mansikkamaan on melekin teheny, kate vielä puuttuu -> sajepäivän homma. 154 mansikkaa, jospa riittäsi meiän tarpeisiin.



Parsaa! Vihdoinkin! Kuivuus ahisti ja maakaan ei vissiin oo jotenki hyvvää, koska aika ruikuloita näistä tullee. Mutta tullee kuitenki :)

Tässä issoimmat kuulumiset, pittää kuvata vielä paikkoja seuraavaan postaukseen. Lopuksi kesäyön värejä, sisältä kuvattuna.










maanantai 29. toukokuuta 2017

Kesään valmistautumista





Olis jo korkia aika päästä istuttelleen, mutta ens viikolle taitaa mennä, että uskaltaa ees kasvihuoneeseen mittään viiä. Pottu saatiin tehtyä lauantaina lasten avustuksella, tytär oli mun sijasta ohjurina isännän ollessa se vetojuhta. Tänä vuonna laitettiin pottupenkkien sekaan muutama rivi härkäpapua (aiemmin olleet omana penkkinä), kun luin jostain vanhasta kirjasta, että niitä kannattaa viljellä rinnakkain. Tuli opiskeltua kevättä ootellessa näitä rinnakkain- ja vuoroviljelyasioita enempiki, saa nähä miten onnistun kasvimaalla niillä ohjeilla. Ku meillä siis kasvatetaan luomusti kaikki. Naapurien peltoja valitettavasti myrkytetään, joten sieltä osamme saahaan kuitenki :(





On myös tullu päntättyä, kun on niin rajottunutta meikäläisen toukotyöt. Kanat ja kukko tulevat, yhen kesän tauon jäläkeen, meille loppuviikolla. Piti siis lukasta taasen muistin virkistykseksi niitä asioita; mulla kun ei siis oo kokemusta eläinten kanssa elämisestä kuin vasta näistä mun omista, niin ei vielä oo ihan selekäytimessä kaikki. Mesiläisistä on isäntä huolehtinu meillä, mutta ei haittaa vaikka itekki jotaki tietäsi.

Vuohien mökki eli laitumelle rakennettava suoja on seinä- ja kattolaudotusta vaille valamis. Mansikkamaa on tekemistä vaille valamis :P

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kuttuja ja kattoja

Ei meinaa joutaa kirjottelleen, ku pittää niin ahkerasti kattua, ku isäntä rakentellee.

Tässä oli vielä valamistumassa vuohiaituus.



Ja kuinka sitte kävi...



Meillä oli ongelma. Vain toinen aituuksen sisäpuolella. Nuorempi vetäs mahan sissään ja putkahti pois. Ei onneksi lähe kauas, kun äityli on niin tärkee sille :)

Aituus on vielä vähä kesken, pittää hakia vielä yks lautakuorma isolta kirkolta, kuhan on muutenki asiaa sinne asti. Mutta tää osa voi olla jo käytössä. Mökkiä ei myös päästy vielä alottaan, ku molemmat sahat on särki. Siihen on jo puutavaraa; talon katosta säilytetyt vanahat kattotuolit ja muuta purkutavaraa, joissa pittuus riittää.



Aitasta taiski olla jo puhetta, että isäntä sen kengitti. Nyt on myös katto tevon alla.





( kuvattu työnjohtajan tuolista käsin :D tai siis yhellä käellä)

Ja tässä vähä muitaki kuvia, ei vielä kovin oo viheriää.









Kuvassa yllä on meiän vadelmamaa, poika ajaa haravointiroskaa katteeksi. Ja tuo törsöttäjä on meiän maalinkeittotynnyri.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kesän ootteluhommia


Taannoin paisteltiin aijanseipäitä. Siis hiillostettiin maahan tulevat päät lahoamisen estämiseksi.


Sitte leikattiin ompelijalta käsi; korjattiin entistä ehommaksi. Lastan kanssa käsi käyttökiellossa eletään kesäkuulle asti.


Sitte keksittiin ykskätisen harava, koska ykskätinen ei ossaa olla jouten, eikä halua, jos ei oo pakko :) Lainattiin vikatteesta irrotettavaa kahvaa.


Sitte ku ei pääse aituuksia vielä rakentaan, niin mies kengitti ajankuluksi maan nielemän aitan. Helmat uusitaan myöhemmin ja katto on tulevan kesän heiniä; talven ja kevään myskyt on repineet pressutkin jo tyystin.


Aitan alla olevan maakellarin katto oli jo paikon läpinäkyvä (nyt on vielä vähä enempi), joten otti ja purki senkin, jätti käyttökelposet osat paikolleen. Aikojen saatossa on maakin katon alta hävinny, kissojen vessanaki ollu :D


Ei näytä pihakaa järin mieltäylentävältä. Viime syksynä naapuri kävi kaivurilla muotoileen vähän kaatoja talosta poispäin. Porraskuistinki mies jo kerkesi yks päivä alotella.

Mutta ens viikolla tullee kuulema kesä!


lauantai 29. huhtikuuta 2017

Mitä kaikkee mää kasvatan

Omavaraiseksi pyrkijän täytyy tietenki tunkia kätesä multaan ja kasvattaa ruokaa. Me on molemmat vanhemmat siihen totuttu omissa perheissämme; meillä kasvatettiin potut ja muut täällä maalla, kerättiin sienet, marjat ym. (vaikka mun perhe asuttiin kaupungissa viikot) ja miehen perheessä on oltu vielä omavarasempia mm. metsästyksen ja kalastuksen ansiosta. Toki meilläki oli kalaa viikonloppusin, kun isä kalasti koko ajan. No tässä mainittakoon sitte, että meki kalastetaan katiskalla, enimmäkseen vielä kissan tarpeiksi, ku meiän lapset ei syö kalaa. Välillä tehhään kahta ruokaa ja herkutellaan isännän kans hauella tai ahavenilla.

Niin mutta siis, että mitä mää kasvattelen täällä?

Pellossa on:
- maa-artisokkaa, taivaallisen makusta kultamukulaa, pitäis tänä syksynä saaha satoa
- mustajuurta ja palsternakkaa, tänä kesänä tulee sato ja muutama jätetään syksyllä maahan siemenentuotantoon
- parsaa, pian pitäis alkaa eka satokausi tälläki, kun lumet sullais!
- vadelmamaan mies teki parin viime kesän aikana, punasta ja keltasta, jänöset käyneet talaven aikana vähä typistelemässä, saa nähä miten vaikuttaa satoon
- mansikantaimia sain noin 50 naapurista ja annoin niien tehä rönsyjä viime kesän eli nyt keväällä mansikkamaan teko eessä (poika lupasi olla kaverina, toivoo saavansa syksyllä mansikkamehua :)
Edellinen mansikkamaa paleltu viime talven -30 pakkasilla.
- raparperiahan meillä on kans

Peltoon menee:
- pottua, ollaan oltu omavarasia joka vuosi, nyt jää siemenpotutkin omista.
Pottua aion kyllä ettiä vanhoja maatiaiskantoja ja alkaa niitä kasvattaa, en ehkä tänä kesänä.
- porkkanaa, ei oo myöskään tarvinu ostaa tämän talven aikana. Porkkanakärpäsen karkottajiksi kasvatan samettikukkia rivien väleihin.
- salaatteja erilaisia
- lanttua ja naurista, näihin on joka vuosi tullu matoja, viime kesänä tuholaiset söi jo taimet, en luovuttanu vieläkää, kokeilen kylvää juhannuksen tienoolla, kuulema Lapissa tekevät niin
- punajuurta, sipuleita
- keräkaalta, parsakaalta ja ruusukaalta, lehtikaalta ja kiinankaalta, ei oo koskaan nämäkään onnistuneet, mutta taas yks tunneliviritelmäkokeilu ja tilliä kaaliperhosten harhauttamiseksi, en luovuta
- kehäkukkia, koska ne on syötäviä ja nättejä
- katteessa kasvatetaan kurpitsat, aattelin myös kokeilla avomaankurkkua ja munakoisoa, joka on aiemmin kasvanu kasvihuoneessa
Ite asiassa meillä laajenee katettu alue pellosta, joten suurin osa nuista peltoon menevistä saattaa tulla katteeseen. Näkkee sitten.




Tässä kaalintaimia


Keltasta kurpitsaa ja eri kaalin kylvökset

Kasvihuoneeseen:
- ensinnäki se tarvii muovit, ne läks viime syksynä myrskyllä. Vielä ei oo ehitty rakentaa kunnon kasvihuonetta, suunniteltu se kuulema jo on :)
- tomaatteja on noin 40 tainta, isoa, luumumallista ja kirsikkatomaattia, ne on onnistuneet aina kohtalaisesti
- kurkkua 5 tainta, en oo vielä oppinu kurkunkasvatuksen saloja, muutama ylleesä kesässä tullu, jatkan opettelua
- munakoison laitan yhen varalta kasvihuoneeseenki, jos ei menesty katteessa
- maissia 4 tainta, meinasin kokeilla kasvarin eteläseinustalla


Tomantteja tässä töröttää


Tomaatit tästä lähössä anopin kasvariin, pääsiäisruohot tuottaa herkkuja navettalaisille, nuo heinän näköset on sitä maissia (toivottavasti ei niitä GMO!) ja muut purkit kurkkua


Tässä on salaattia, josta napsitaan ite ja viiään myös vuohille, ja yrttejä: timjami, jonka sain hoiettua talven yli (oli kaupan yrttiruukku) ja siemenestä laitoin ruohosipulia ja tilliä (sitä kaalimaata varten) ja persiljaa, jota nyt kyllä harkitten laittavani lissääkin. Munakoisotkin näkyy tuossa valkosessa emaliastiassa. Potassa on munankuorimurskaa, kerään sitä kanoille ja se käy myös kasvihuoneeseen multiin lannotteeksi.

Että tämmöstä mää täällä kasvattelen :)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Torpan vaiheita (meiän aikana)

Jahas, laitetaanpa vasiten kuvia talosta eri vaiheissa meiän aikana.



Kesällä 2013 oli näin tunnelmallisen vanahan maaseuvun näköstä. Tiellä rantamökiltä YLÖS, niinku me on aina sanottu mun perheessä ja lapsuuessa. Tällön me ei vielä asuttu täysipäiväsesti täällä, vaan käytiin viikonloppusin.



 

Huhtikuu 2014 ollaan jo talavi asuttu mökissä ja tässä kuvassa on appiukon ja puolisonsa suosiollisella avustuksella purettu kylmä ja painunu etteinen vinttihuoneineen pois. Kuistilla ei muuten tässä vaiheessa haissu ennää yhtään kosteus, hyvin ilima kuluki :DD

Ja kuten huomaatteki, että uljas 70-80v kuusiaitamme on poissa talon ympäriltä. Noh se meni nääääin: Pyyettiin puukiipijä Takkula naapurikunnasta harventamaan kuusia, koska ne oli ihan liian lähellä taloa (katto ja perustus!) ja ihan liian isoja. 7 kuusiherraa siinä oli ja tie rantaan kulki välistä. Päätettiin jättää isoimmat, semmoset minun sylin ympärysmitaltaan niinku porteiksi rantatielle ja hyvähä siitä tuliki. Meille myöski kaivettiin paskaputki eli sievemmin sanottuna kunnallinen viemärijuttu kaikkine tykötarpeineen ja kaivurin oli pakko mennä kuusien välistä, siis siitä tieltä, että saatiin navetalleki vesi ja viemäri. No, joko arvaatte?
Sittehä se vielä samassa lokakuussa puhalteli tämänäi Eino-myrskyki yhen yön. No, joko arvaatte? Aamulla heräsin ja aukasin salusiinit pirtin ikkunasta (joka on tuolla sivustalla, jossa kuuset oli) ja piti ihan kaks kertaa kattua, että ei, siellä ei näy sitä kuusta, joka jätettiin siihe. Se oli rojahtanu aittojen välliin ja vanha (kiipeilypuu) pihlaja oli sen sylliisä ottanu. Onni onnettomuuessa toki oli, että vain pikkuaitan (vaihettavaksi aiottu) katto kärsi, koska se 20metrinen herra ois voinu kaatua myös a) talon päälle, b) navetan tai jommankumman aitan päälle tai c) katkoa sähköt puolelta kylältä, koska langat menee tuossa talon takana muutaman metrin päässä. Ja mää tiiän, että Eino suojeli meitä. (Talon entisen isännän veli oli Eino, joka ilmeisesti täällä on myös paljo ollut ja mahollisesti myös rakentamisessa jotenkin mukana)



Syys-lokakuun vaihde 2015. Joo-o, kyllä me koko ajan on asuttu tässä talossa, ei ees yhtä yötä remontin vuoksi olla oltu muualla.



Varakattona nääs oli tämmönen. Vähä jännitti illan kähämässä ku tuuli aika navakasti järveltä, että lentäneekö meitiltä yön aikana katto...



Kesän 2015 aikana mies paukutteli yläkerran niin valamiiksi kuin pysty maan tasossa...



... ja pressukatto saatiin unohtaa, kun uus nostettiin paikolleen heti entisen purkua seuraavana päivänä.
Päädyttiin siis tähän siksi, että entinen katto oli paikattu ja olis huovat pitäny uusia ja siksi, että vintti oli niin matala, ettei eristyksen laiton jälkeen ois saanu enää huoneita tehtyä. Nyt lapsilla on siis omat valtakunnat, ovat kuitenki jo esiteinejä. Ja alakerrassa neliöitä ei oo kuin 65.



Elokuu 2016: tölli alakaa jo muistuttaa paljolti asuintaloa. Eikä oo kaikenmaaliman lautaröykkiöitä ynnämuuta rakennustavaraa piha täynnä. Kuusiaidan tilalle laitoin pihlajia, tuomen ja syreeneitä ajatuksena tehä niistä luonnollisesti kasvava aita; ilahuttavat meitä tuoksullaan ja kukillaan ja lintuja marjoillaan. Ja hei, onhan se tyhjän näkönen, ku on sitä kuusiaitaa kattonu 37 vuotta.





Tässä sitte ihan tuore kuva. Ja kohta ku lumi sullaa, niin on vielä surkiamman näköstä :P Nimittäinki viime syksynä kaivuri muotoili pihan ja kylvettiin nurmikko. Siinäpä se kädettömän kesä menneeki ootellessa, että ruoho kasvaa :D
Tänä kesänä ois tarkotus isännällä rakentaa tuo ulkokuisti ja porras valamiiksi ja uusia aitan katto, ku pressu on jo ihan riekaleina. Toivomma siis hyviä ilimoja!