torstai 7. syyskuuta 2017

Syksyttää, sano Sämpyki :D

Hirviää kiirettä pittää. Oon alottanu työt. Ja jotakin muutakin hommaa vissiin on. Kanala valmistu, kuvia myöhemmin. Mun päivät lähinnä mennee eläinten ja kasvien kans, välillä kuskaan nuorisoa ja oli tässä iso tapahtumaki, jossa meiän koko perhe oli mukana. No ei oo nyt kuvia siitäkää.



Tässä vähä kanalaa. Ulkovuorilaudat käytiin purkaan Kilposilta, kiitos vaan kovasti :)



Tässä jotaki satokuvia pellosta. Onnistuin eka kertaa kaalinkasvatuksessa - oikeesti on kyllä ollu vain hyvä vuosi kaalille... Parsakaalia, keräkaali, lehti- ja kyssäkaalia on tullu. Myöski kaskinauris oli positiivinen yllätys, nami. Sipulia tuli ihan kauhian palijon ja hyvälaatusia, niitä on uunin päälys täynnä nyt. Vuohit vain meinaa karata kaalimaalle...



Kerppuja oon kans hiki hatussa tehny, välillä haasteena sateiset kelit. Meille tulevat kuivaheinät tehtiin valitettavasti vasta nyt, joten niissä ei taija palijon olla ravinteita, mutta onneksi on monenlaatusta kerppua, pihlajanmarjoja on kans paljo kuivamassa. Tässä ei suinkaan oo kaikki kerput, niitä on myös leikkimökki täynnä :)

Isäntä korjas rantamökkiäki vähäsen velpojan kans.



Kuistin reunahirsi piti vaihtaa ja pari lautaaki. Portaat oli puonnu jo vuosia sitte.

Ja sitte kevennys loppuun...


matka navetasta laitumelle on ylleesä kovin pitkä (koska joka ikinen puska pittää maistella), ja tällä kertaa siihe sattu vielä yks hiaste lissää.

perjantai 11. elokuuta 2017

Joka vanahoja muistaa

Nyt mulla on vanahojaki kuvia. Tehhäänpä vertailua.





Ennen



Nyt





Ennen


Nyt




Ennen



Tänä keväänä



Ennen



Ennen



Nyt



Ennen

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Luomuviljelijän koetinkesä

Alotin alunperin, varmaan pari viikkoa sitte, postauksen ihan vallan muusta aiheesta, mutta tämä vaatii pikasempaa käsittelyä. Pikasempaa :D Tämä on kuitenki se syy, miksi postauksia ei oo kuulunu. Oon nimittäin istunu kaiken ajan ku vain oon muulta ehtiny, niin tuolla kitkemässä - ja melekein itkemässäki.

On kyllä tosiaan luomuna viljelevän koetinvuosi. Ensin kevät oli niin kylymä ja tuulinen ja kuitenki siitä näkkyy selevinneen hyvin kaiken maailman tuholaiset ja rikat, kuten mun pahin vihollinen valvatti ja saviheinä, joita on ihan älyttömästi. Ja jos jättäsin kitkemättä, ei mikkään muu jaksais kasvaa, ne valtais ihan joka sentin pellosta. Ens kesä kesannoidaan pahimmat alueet, viljeltävä vähemmän syötävää.

Kasvihuoneessa kasvit voi ihan hyvin, mutta pieniähän ne on ku aattelee ajankohtaa. Yks kurkku on valamistumassa, jääneekö ainuaksi... Esikasvatetut taimet oli taas tänä vuonna poikkeuksellisen vahvoja, mistä olin niin onnellinen, ku onnistuin. Mutta alamäki alako, kun siirsin ne kasvupaikoilleen. Vaikka yöhallaa ei ollu ennää, päivisin oli niin kylymää ja tuulista, pohjostuulen alla kun peltoni on, että kaikki tuntuu kuolleen. Ei ees kurpitsaa taija tulla, vaikka se on kasvanu joka kesä ihan vallattomasti.


Tästä kuvasta näemme, että valvatti viihtyy vallan mainiosti katteessa kasvamassa. Tästä on kitketty viikko sitte...
 

 Ja tässä on varmaan mun isoin kurpitsan taimi.


Valvatti kasvaa mieluusti myös harson alla, seassa kaalia. Kaalit voivat onneksi hyvin, mutta työtä teettää.

Sitte on vielä jotaki kärsäkkäitä, ihan joka puussa, paitsi ei omenapuussa ONNEKSI! Kirsikkapuusta söivät lehtiä ja varsinki uuen kasvun, ja pihlajat ja kaikki luonnonpuut on kelevannu. Niskaan vaan puista ropisee niitä, kun alta kävelee. Vatuissakin pari näin, mutten oo tutkinu tarkemmin, onko ne jo kukat syöneet niistäki.


Tässä se on, se kärsäkäs. Laitan nimenki, kuhan ötökkäfoorumi vastaa mulle, mikä tämä on.


 Ja tämän näköstä jäläkiä ne on teheny joka puuhun.
 
Mansikkamaan tein myös. Se oliki valtaisa projekti tämmöselle 1,5-kätiselle. 154 tainta siirsin, laitoin sanomalehtiä ja katetta, vierähti muutama tunti. Haastetta oli, en jaksa tarkentaa, mm. kuivuus, tuuli. Ja nyt ku se on valamis vihdoin, saviheinä meinaa tunkea katteeseen!


Ennen tätä kuvaa just kerkesin nyhtää nuo penkkien reunat.
Ja kas, mää näköjään kasvatan myös saviheinäpeltoa! (tuossa mansikkamaan takana) Kyllä sinne on kaurat heitetty, mutta hittaasti hittaasti, jos ollenkaan...



Pottu- ja härkispellossa kasvatan valvattia, kuten näkkyy. Vähäsen siellä seassa on pottujaki, ja muutama härkäpapu.








Mutta joku sentään voi hyvin. Nämä kukkapenkkejä jo nelijättä kessää oottavat kukat kukoistavat.





Toki myös, varsinaiseen postaukseen liittymättä, vuohet on aiheuttaneet harmaita hiuksia. Ensin ne karkasivat joka toinen päivä vähintään, kunnes on sähköä vejetty tarpeeksi ja nyt pysyvät sisäpuolella. Sitte ku just kirjottelin tästä lypsyn alotuksesta niin melekeinpä sammaan hengenvetoon voin todeta, että meillä on sitte myös semmonen harvinaisuus ku neitsytlypsäjä! Eli meiän "kilille" (4v, poikimaton) nousi myös maito toiseen utareeseen. Siltä on pakko vähän tyhjennellä myös, en aio sitä alkaa lypsää, koska se potkii ja telemuaa ja me ei tarvita niin paljo maitoa. Ja tietysti myös lypsykillemme pukkas utaretulehuksen, jota oon saanu lääkitä antibiootti-pistoksilla aamusin. Maito on käyttökiellossa jonku aikaa. Sulo-kissalta irtosi yks kynsi, oli telonut jossain. Tassu on parantunu ennalleen, onneksi.

Että semmosta, ei siis kurjuutta kummempaa tänne.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Uusia asukkaita ja uusia hommia

Aika rientää, housut kuluu ja parta kasvaa, näi se vain on.



Meille muutti kuun alussa uusia perheenjäseniä. Jorma saapu naapurikunnasta mukanaan Elsa (mustavalkokirjava) ja oranssi Ellinoora ja musta Kaija Koo tulivat kylältä. Jorma on oikein mukava ja topakka kukko. Saanut kuulema nimensä tanssivan kulkunsa mukaan, Jorma Uotiselta. Mikä onki jännä sattuma, sillä mää olin täällä mukana yhessä oopperaproduktiossa ja sain työskennellä Jorma Uotisen kanssa :) Ja vannon, että tätä kukkoa varatessani en tiennyt nimestä mitään; hänen vain oli tarkoitus ilmeisesti päätyä mun hoiviin. Jorma ei turhia huutele, aamukolmelta alottelee, sitten sillon tällön sinne seiskaan asti huutelee, kunnes minä käyn ovella huikkaamassa huomenet - tai nyt huikkaan ne lypsylle mennessä ja heitän heille kauraa. Meiän muutaman vuoden takanen kukko huusi aina kun joku käveli, autoili tai liikku sen näköpiirissä ja se oli kyllä aika rassaavaa välillä.

No ja sitte tää lypsyhommeli.
Meillä alko nyt lypsy, joskaan se ei ollut niin onnellinen tapahtuma kuin olin kuvitellu. Lisäksi olin kuvitellu, että saan oikean käteni käyttöön ja sitte alan lypsää vasta. Vihreät nurmet sai kuitenki herumaan niin, että yks kaunis ilta oli ihan tissit täynnä, niin pakkohan se oli päästää eläin kärsimyksestään. Vasurilla, ihan ikinä ennen kokeilemattakaan vaan tissiin kiinni ja lypsämään. Tekniikka hyvä, mutta väärä. Tämä oli lähtötilanne.
Tämänhetkinen tilanne: opin melko pian oikean lypsyotteen, vasurilla kuitenki ja kuttu on tottunu hyvin myös lypsyyn. Kiinni se on pakko pittää ja välillä tullee "sorkkamaitoa", kun emännän käjet ei oo yhtä nopiat kuin Hillan sorkat. Maitoo on juotu ja kokeiltu jo pannariin, juustoon ym. Minä ja isäntä ollaan otettu se meiän maidoksi, lapset ei oo vielä, juovat lehmänmaitoa.



Mansikkamaan on melekin teheny, kate vielä puuttuu -> sajepäivän homma. 154 mansikkaa, jospa riittäsi meiän tarpeisiin.



Parsaa! Vihdoinkin! Kuivuus ahisti ja maakaan ei vissiin oo jotenki hyvvää, koska aika ruikuloita näistä tullee. Mutta tullee kuitenki :)

Tässä issoimmat kuulumiset, pittää kuvata vielä paikkoja seuraavaan postaukseen. Lopuksi kesäyön värejä, sisältä kuvattuna.










maanantai 29. toukokuuta 2017

Kesään valmistautumista





Olis jo korkia aika päästä istuttelleen, mutta ens viikolle taitaa mennä, että uskaltaa ees kasvihuoneeseen mittään viiä. Pottu saatiin tehtyä lauantaina lasten avustuksella, tytär oli mun sijasta ohjurina isännän ollessa se vetojuhta. Tänä vuonna laitettiin pottupenkkien sekaan muutama rivi härkäpapua (aiemmin olleet omana penkkinä), kun luin jostain vanhasta kirjasta, että niitä kannattaa viljellä rinnakkain. Tuli opiskeltua kevättä ootellessa näitä rinnakkain- ja vuoroviljelyasioita enempiki, saa nähä miten onnistun kasvimaalla niillä ohjeilla. Ku meillä siis kasvatetaan luomusti kaikki. Naapurien peltoja valitettavasti myrkytetään, joten sieltä osamme saahaan kuitenki :(





On myös tullu päntättyä, kun on niin rajottunutta meikäläisen toukotyöt. Kanat ja kukko tulevat, yhen kesän tauon jäläkeen, meille loppuviikolla. Piti siis lukasta taasen muistin virkistykseksi niitä asioita; mulla kun ei siis oo kokemusta eläinten kanssa elämisestä kuin vasta näistä mun omista, niin ei vielä oo ihan selekäytimessä kaikki. Mesiläisistä on isäntä huolehtinu meillä, mutta ei haittaa vaikka itekki jotaki tietäsi.

Vuohien mökki eli laitumelle rakennettava suoja on seinä- ja kattolaudotusta vaille valamis. Mansikkamaa on tekemistä vaille valamis :P

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kuttuja ja kattoja

Ei meinaa joutaa kirjottelleen, ku pittää niin ahkerasti kattua, ku isäntä rakentellee.

Tässä oli vielä valamistumassa vuohiaituus.



Ja kuinka sitte kävi...



Meillä oli ongelma. Vain toinen aituuksen sisäpuolella. Nuorempi vetäs mahan sissään ja putkahti pois. Ei onneksi lähe kauas, kun äityli on niin tärkee sille :)

Aituus on vielä vähä kesken, pittää hakia vielä yks lautakuorma isolta kirkolta, kuhan on muutenki asiaa sinne asti. Mutta tää osa voi olla jo käytössä. Mökkiä ei myös päästy vielä alottaan, ku molemmat sahat on särki. Siihen on jo puutavaraa; talon katosta säilytetyt vanahat kattotuolit ja muuta purkutavaraa, joissa pittuus riittää.



Aitasta taiski olla jo puhetta, että isäntä sen kengitti. Nyt on myös katto tevon alla.





( kuvattu työnjohtajan tuolista käsin :D tai siis yhellä käellä)

Ja tässä vähä muitaki kuvia, ei vielä kovin oo viheriää.









Kuvassa yllä on meiän vadelmamaa, poika ajaa haravointiroskaa katteeksi. Ja tuo törsöttäjä on meiän maalinkeittotynnyri.