torstai 1. helmikuuta 2018

Henna(n) keittiössä

Pakko ylistää mun keittiötä tässä välissä. Se on mulle just sopiva, kaikki heleposti käen ulottuvilla. Mun tarpeisiin sopiva. Mää en oikeestaan tykkää ruuanlaitosta, se on vaan pakollinen kotityö ja kaikista eniten ehkä maailmassa en tykkää tiskaamisesta, hyi. Tiskatessa käet mennee ihan karrelle ja sormenpäät halkeilee veessä lilluttamisesta, mikä ei lankojen ja kankaitten kanssa puuhailevalle oo mitenkään hyvä. Mutta wife´s gotta do what a wife´s gotta do. Mutta just siks, että mun elämä ei pyöri keittiössä enempää ku pakollista, mun keittiö varmaan onki niin ihana. En ossaa olla vailla enempää :)


Tässä tänä päivänä. Päivän tiskihomma on vielä tekemättä; ja aivan sujuvasti voin keksiä muuta tekemistä niin kauan ku on ihan pakko se tehä.


Tässä sitte keittiön pirtin puoli. Kermanväriset kalusteet on ollu täällä vanahastaan, tiskipöytään vaihettiin vain liimapuulevystä kansi, ku entinen alumiinilla päällystetty oli hankala pitää puhtaana ja aika epätasanenki. Viheriät kalusteet on hankittu tältä seutuvilta, ei samasta paikasta kylläkää.  Tuohonki alakaappiin vaihettiin pöytälevy ja maalattiin. Nurkkakaapin mies teki mun toiveesta ja voi pojat, että sinne mahtuu kaikkee :D Ovi on nyt sujutuksessa, ku se on jostai autiotalosta saatu, niin oli vääntyny kosteassa. Ja kaappi on maalattu vasta kertaalleen. Se on tehty muuten talon entisen kylymän etteisen kattopaneeleista.


Ja sittehä mulla on ihana ruokakomero. Tässä paikalla oli ysärillä rakennettu vessa ja sauna, joista saunan osuus on nyt vessana, ovi saunaan oli tuossa paahtimen ja mikron välissä (toki tässä on uus seinä nyt). Nuo kaapit on vanahat keittiönkaapiston yläkaapit, käännettiin ne vain ylösalasin, niin saatiin kaikille purnukoille tillaa. Tuota hyllykköä vastapäätä on sitte nykysin nuo kylymälaitteet.

Kuten ehkä joku tarkka kuvista on jo ihimetellyki, niin meillä on listotushommat menossa just. Pitäs joutaa niitä maalaileen...

Tässä keittiön vaiheita:


Noin vuosi ennen muuttoa. Nuo keittiökaapit (ysäriä) oli paikollaan varmaan parisen vuotta vielä muuton jäläkeenki. Tuo jääkaapihommeli vaihtu heti isompaan kaappiin ja pakastinkaappiin, ja ne oli nykysen nurkkakaapin paikalla.


Yhessä vaiheessa hella oli ikkunan tällä puolella. Hyllyllä piti säilytellä käyttötarpeita, ku kaappeja oli vielä aika vähän. Tuon hyllyn haluan vielä uunin viereen kahavinkeittimen yläpuolelle.




 
No kai nämäki on keittiön vaiheita... Tuolla pakkaslukemalla yks vuosi kellari meni pakkaselle ja jouvuttiin hätäsesti kuoriin ja esikeittään ja pakastaan kaikki perunat ja porkkanat. Pari päivää aamusta iltaan oli tulet hellassa ja kuorittiin ja pilkottiin ja pussitettiin... Mutta eipä tullu kylymä pirttiinkään!

Keittiössä kuitenki tapahtuu:


Edustakoon tämä kuva nyt mun ruuanlaittamuksia. Tässä on ite vuohenmaijosta tehtyä halloumia ja tulihan hyvvää! Tosin ku mää en käytä mittää lisäaineita, jotka vaikuttaa koostumukseen niin tämä meinaa aina levitä paistaessa, mutta hokasinpa, että pikkulettupannulla eli seiskapannulla saa nätin muotosia. Mää oon muutenki semmonen ruuanlaittaja, etten usko ohjeita juuri koskaan. Aina pittää säveltää ja useimmiten onnistun kyllä, isältä peritty taju siitä, mitkä maut yhteen soppii :) Aiheeseen liittymättä, isä hoiti mua ja velipoikaa kotona kasarilla (80-luvulla) ja laitto tietysti aina ruuatki, sieltä se mullekin on tullu se taju.


Keittiössä säännöllisesti vierailevat tietysti nämäki. Joko näin...


... tai joskus jopa näin.

Ja vielä ilouutinen: Aurinko on tullu tällekki puolen järviä jo kurkistelleen!

lauantai 13. tammikuuta 2018

Kevät on virallisesti alakanu!

Meillä se ainaki alako ihan virallisestiki, nimittäin kanat oli putkauttanu ekan munan!
Mietin myös jo kasvatuksia. Onneksi olin niin viksu, että kannettiin kellariin pari multasäkkiä kasvihuoneesta, ettei ne jäävy. Meinasin laittaa yhen sipulin, joka oli itäny ja jos kokkeilis lähtiskö salaatti jo. Meillä kuitenki pietään liesituulettimessa valoa yötki, kun muuten ei nää ees vessaan mennä. Ainii, ja kannoille jos kauraa iättäs! Kiitokseksi :)



Ulos ku kattoo nii ei ehkä heti uskos, että on kevät XD Tämmösiä tunneleita on jokkaiseen rakennukseen, jossa pittää ussein käyvä. Kaikkiin ei oo jaksanu kaivaa...



Kiikkuunki on tullu patjat.

Aurinkoista kevättä!

maanantai 8. tammikuuta 2018

Kesää talven keskelle

Ulukona -12, sisällä +16

Ku tämä on nyt tämmöstä öllöttämistä, ettei mittään merkittävää tapahu ja tiiän, että siellä ruuvun toisella puolen ootellaan hengitystä piätellen, millon taasen tullee uus juttu, niin... Minäpä laitan nyt pikkusen muisteloita menneiltä vuosilta, niistä jutuista, joita on sattunu muistaan ja ehtiin kuvata.





 Tässä nyt parissa kuvassa neiti nauttii kesästä maalla. Ylemmässä mitataan rannassa kasvavaa vaahteraa (jonka jänikset monena vuonna kerkesivät napostella). No nyt se on semmonen kolomisen metriä korkia, viime kesänä yks haara näytti kuivuvan, saa nähä joutuuko sahaan pois.
Alemmassa sitte kuistilla muuten vain pihaleikkejä maalla. Nämä kuvat vuosilta ennenku asuttiin täällä.



Aittojen välliin tein pikkusen kukkapenkin sinä kesänä ku muutettiin. Tässä vielä on elossa tuoki vanha pihlaja, jota lapset piti kiipeilypuuna ja olihan se komiaki. Se kaatu eka syksynä, tai oikeestaan se ei kaatunu vaan sen päälle kaatu 80-vuotias kuusi ja se halakes keskeltä ja oli pakko karsia kokonaan pois. Nyt oon yrittäny kantoon kasvattaa uutta, mutta jostain syystä ne alut tuntuu aina kuoleentuvan.



Tässä sitte maallemuuttamisen hauskuus! Tytär sai eka kesänä lahjaksi mummulta ja papalta trampan. Tässä paikalla on nyt kanala.

Rakennusaikana minä oon yrittäny aina jotenki inhimillistää tätä kaaosta kaikkien kannalta, tässä muutama juttu...



Mikä sen hauskempaa lämpimänä kesäiltana ku levittää rinteeseen rakennusmuovi ja pesuainetta ja kaataa vettä ja lapset perrään.



Keskeneräselle ikkunalle vähän kaunistusta pellosta.



Sinnikkäästi oon myös joka kesä sijottanu kesäkukkia johonki koloseen (missä ne ei ois kauhiasti isännän hommien haittona)
Lisäksi meillä on ollu myös vaihtuva taidenäyttely etteisen seinillä, lasten koulukuviksen töitä. Monenlaisessa vaiheessa :D Tässä mm. kesken seinän laudottaminen, kun lautaa ei ihan kannata asioikseen lähtä 150km lenkkiä hakemaan, ku eihän tässä hevosen selässä olla.

 

Ja seuraavanlaista aktiviteettia...



Tässä on kauppa etteisen perustuksilla.



Viemärin kaivatuksen jälille sai ison valtaväylän kuorkeille ja muille vehkeille. Ja muistaakseni tässäki toimi jonku sortin kauppa.



Läjistä ja muista rakennusvaiheista on otettu kaikki irti :)





Purkutavaraaki on hyödynnetty. Ulkoverhouspaneeleista sai näppärästi rakennettua hevostallin. Ja edelleen keskeneräsen puumajan, joka mahtaa joutua ens kesänä purettavaksi, ku ei se näytä etenevän...




Aktiviteetteihin on osallistunu kiitettävästi myös ystävämme aina vieraillessaan. Laiturikin synty hänen kanssa.




sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Miten joulu meni? No siinä sivussa.

Oltiin jouluviikko influenssassa, joten joulu tosiaanki meni siinä sivussa. "Meiän puolella kylää" oli vuoro järjestää Jouluvaellus, kalevalaisessa perinnekylässä, joka on tuossa kivenheiton päässä meiltä. No lyhyesti, lumitöitä puuh!, koska ei talvikunnossapitoa, oli onneksi välillä apujaki, sillä mullahan oli vaan siis se yks käsi. Yks asia päivässä jakso hoitaa valmisteluja vaellusta varten, mutta onneks kuume kerkes laskee aatonaattoon, että jaksettiin vetää läpi. Semmonen tyttären keksimä hauska pikku tarina lapsille ja lapsenmielisille; Tiitus-tonttu löyty savusaunalta pellaamassa puhelimellaan :D


Tässä kolome tuntia lumitöitten ähertämistä takana.


Tässä Runonlaulajan pirtti tapahtuman jäläkeen; kuviahan me järjestäjät ei pystytty ottaan tapahtuman aikana. Salamalla otettu kuva, niin tunnelma ei välity. Kylässä ei oo sähköjä, joten kynttilöin ja lyhdyin oli valaistu pirtti ja ulkona roihut. Kiikkustuolissa istu ite Joulupukki ja porisutti lapsukaisia, jako myös pienet lahjat. Lahjoihin ompelin tonttuheijastimet (eipä tajunnu kuvaa ottaa niistäkkään), laitettiin muutama tarra, kettukarkki ja pipari. Piti tehä vanhanajan nekut, mutta koska olin kuumeessa, en ehtiny niitä harjotella - ja niinhän siinä kävi, että niinki yksinkertanen homma epäonnistu.

Ensin näytti hyvälle, hyytyvät lumessa hyvin, mutta aamulla ne oliki löllöjä. Olin toki ne nostanu pois lumesta, kun se alko sulaa.


On siis harjoteltava tulevaisuutta varten. Jos joku osaa vinkata, mikä ois voinu mennä pieleen, voi kertoa :) 4 kappaletta onnistu, eri satsia olivat, kun loppu ensin kesken. En tiiä, mitä tein eri tavalla...

Oma jouluateria oli tässä, kellekään ei oikeen maistunu ruoka eikä me jaksettu juuri valmistella. Lanttu- ja porkkanalaatikot tehtiin alkuviikolla ja karjalanpiirakoita satakunta, kinkku paistettiin toki.


Saihan tuolla ittesä ravittua sen verran, että näläkä siirty.
Ja tässä vaiheessa korostan, että MEILLÄ EI TAASKAAN OLLU VIERAITA eli semmosta öllöttämistä, ruutujen tuijottelua ja pari lautapeliä, eipä sitä kurjuutta kummempaa...

Tänä vuonna meillä oli kuitenki komia kuusi! Tämä oli aatonaattona siellä pirtillä, tapahtuman jäläkeen haalattiin kotia. Omasta metästä, harvennustarpeen alta. Tämä kasvo viimevuotisen kylessä.


En löytäny vertailun vuoksi kuvaohojelmasta sitä viimevuotista tähän viereen, mutta jos haluatte niin kattokaa viime joulun postaus täältä.

Onnea ja iloa uuteen vuoteen!
Meillä joulu loppuu tähän u-vuojenaattoon, ku poiku on syntyny tänä päivänä, 11 vuotta sitte.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Käettömän hommia

Nyt ois aikaaki kirjotella, mutta nyt ei lähe oikeen. Mielessä pyörii hyviä juttuja aina, kun käsillä jotaki tekkee, mutta niitähä ei muista sitte ku tässä eessä pojottaa tämä valakonen sivu.

No oon mää tässä vasenta kättä potiessa jotaki saanu vähä tehtyä. Nyt mulla on siis huono käsi ja vähä vähemmän huono käsi; oikiakaan ei oo ihan vielä hyvä, voimat ei oo vielä tulleet tarpeeksi ja titaanilevy painaa joissain asennoissa tuossa käsivarressa, mutta eiköhä se siitä ajallaan. Vasurista avattiin vain rannekanava, joka oliki kuulema ollu aika tiukilla ja kirurgi luppaili ettei heti ongelmat tuu siitäkää poistumaan, mutta aion olla sinnikäs. Uskon, että mitä enempi teen käsillä, sitä paremmat niistä tullee!

Mutta ehkä jo asiaan...



Isäntä on naputellu entisen etteisen purkupaneeleista uusia kaappeja ja mää oon hionu ja maalaillu niitä. Tuossa kulmakaapissa on muualta tullu ovi ja sekä paneelit että ovi ovat kertaalleen maalattu. Tuosta ite kaapista tullee tuommonen kermanvärinen kuin nuo täällä olleet vanhat kaapit.

Muistellaanpa tähän vähäsen, millaselta täällä on näyttäny...



Ennen ku me muutettiin, täällä näytti tältä; talo oli kesäpaikkana kymmenisen vuotta.







Tuossa oikeestaan on tuo sama nurkka. Voi että näyttääki pienelle pirtti :D

Viimeset listatki taloon on nyt haettu, teetettiin vanhan mallin mukkaan Puutavaraliike Tillmanilla. Niitten maalauski alkaa tässä jossain vaiheessa.



Sitte meillä on taasen onnellinen perhetapahtuma! Meiän Sulo on saanu elämänkumppanin <3 Martta-neiti muutti meille naapurikunnan puolelta, kun hän halusi maalle vapauteen. Pari kuukautta on nyt menny, Martta on ihan sylikissa meille jo, mutta Sulon kans ne ei välillä mahu ees samasta oviaukosta menneen. Hmh! Toivotaan, että ne vielä ystävystyy. Näläkä silti ajaa porsaat näinki lähelle toisiaan :D (Martta on siis tämä karvasempi ystävä)

Palailen taas ku on asiaa.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Satotilitys: mitä kaikkee mää kasvatin

Summaan vasta nyt siis, mitä kasvatin ja miten meni, koska syksyllä on niin palijo hommia, ettei ehi kirjotella näköjänsä. Tästä aiheesta oli postaus keväällä: tämä

Pellossa:
- maa-artisokkaa -> ihan pikkumykyjä vain löyty, joten satoa kaivellaan ens syksynä
- mustajuurta ja palsternakkaa -> ei yhen yhtä mustajuurta löytyny, palsternakkaa tais tulla kymmenkunta
- parsaa -> iha oikiannäkösiä, mutta ruikuloita tuli muutama
- vadelmamaa-> iahn syksyllä alko tulla vadelmia, pieniä mutta palijo. Ois pitäny ehtiä harventaa, niin ois tullu varmasti parempia...
- mansikkamaan tein yhellä käellä, katoinkin kaikella haravointiroskalla, muutamia tänä vuonna sai syyä; vuohet kerkes juoksuillaan syyä myös muutaman taimen :D
- raparperiahan meillä on kans
- pottua tuli hyvin taas. Ens kevääksi mulle luvattiin vanhaa täällä kasvatettua punasta ja mustiakin vaihoin kevväälä muutamia siemenpotuiksi.
- porkkanaa ja samettikukkia karkotinkasviksi -> porkkanat onnistu kohtuuhyvin, ei ehitty harvennella, joten aika pienehköiksi jäivät. Samettikukat kuivu, tai paleltu, suurin osa ennen juhannusta.
- salaatteja erilaisia -> oli useita ja vuohet ja naapurin pupuki saivat osansa
- lanttua ja naurista -> lantusta ei tullu mittää, Enon kaskinauris onnistu hyvin ja maistu, Kultapallo sen sijaan ei jaksanu kasvaa
- punajuurta, sipuleita -> punajuuresta saatiin kans vain lehtiä pannulle, ei tullu tänä vuonna juuria. Sipulit onnistu ihan loistavasti, molemmat värit.
- keräkaalta, parsakaalta ja ruusukaalta, lehtikaalta ja kiinankaalta
-> keräkaalia jakso keriä 2 kappaletta, taimiakaan ei ollu monta; parsakaalia tuli mukavasti, ruusukaalit ei ehtiny kasvaa kuin herneen kokosiksi , joten annoin vuohille; lehtikaalia saatiin pakkaseen asti ja kiinankaalista ei kasvanu ykskään. Lisäksi laiton vielä kyssäkaalia ja siitä tuli kans ihan hyvin satoa.
- kehäkukkia -> ei ykskään itäny
- katteessa kasvatetaan kurpitsat, aattelin myös kokeilla avomaankurkkua ja munakoisoa, joka on aiemmin kasvanu kasvihuoneessa -> kaikki kesäkurpitsan taimet paleltu ennen juhannusta, samoin avomaankurkut


Porkkanat säilötään meillä hiekkaan, ovat sitte otettaessa niinku ois maasta vasta ottanu.


Sipulit kuivamassa uunin päällä.


Tytär on niin romantillisesti kuvannu nämäki mun viholliset, jotka sai vallan meiän pelloissa tänä menneenä kesänä. >:(
Eli lopputulema kovasta taistelusta huolimatta on, että kasvimaa/pottumaan puoli pellosta on menetetty näille pirulaisille eli peltovalvateille ja jouvutaan jatkamaan sotaa ens kesänä kesannoimalla, koska myrkkyjähän mää en peltoihini laita. Kevvään murhe, mihin saahaan ens vuojen kasvimaa ja potut istutettua. Ihana naapuri tarjosi jo omaa peltoaan, joka ei oo myöskään myrkytetty.

Kasvihuoneessa:
- tomaatteja on noin 40 tainta, isoa, luumumallista ja kirsikkatomaattia, ne on onnistuneet aina kohtalaisesti -> kohtalaisesti vain eli ens vuonna ei tuu näin paljo, ei kannata kuluttaa niihin aikaa.
- kurkkua 5 tainta -> kohtalaisesti, mutta pääsee jatkoon
- maissia 4 tainta, meinasin kokeilla kasvarin eteläseinustalla -> kasvoivat noin puolimetrisiksi, mutta siihen jäivät, ei ilmeisesti lämpö riittäny kesässä.

Viinimarjat kävi meillä poimimassa äiti, minä en joutanu kertakaikkiaan. Pantiin pakastimmeen ja sieltä sitte pikkuhilijaa iltasin mehustelin. Noin 150 pulloa tuli erilaisia mehuja, mies mehusti myös omenoista, joita aina sukulaiselta saahaan käyvä kerräämässä; omat puut ei vielä tuota.
Metsämarjatki tais melekein jäähä äitin kontolle. Ei oisi pakkasessa palijo, jos ei ois äiti auttanu.




Tomantit piti jälleen kerätä raakoina ja kypsyttää sisällä.

Muuta satoa oon sitte korjannu luonnon antimista. Tässä vähän niistä.



Puna-apilan kukkia ja pihlajanmarjoja kuivattu vuohille ja kanoille talaveksi. Myös kerppuja sain tehtyä ehkä 150; pihlajasta, koivusta, vadelmista, horsmista... Naapuri kaato pajukkoa rannasta ja niitä hajettiin myös vuohille varastoon.

Kyllä tässä siis pärijätään.

torstai 9. marraskuuta 2017

Kohta joutaa

Piipahin pikasesti kertomassa, että blogi päivittyy kyllä taas jossain vaiheessa, joulukuussa kun on taasen käsi paketissa...

Joten pysykää kuulolla :)