keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Torpan vaiheita (meiän aikana)

Jahas, laitetaanpa vasiten kuvia talosta eri vaiheissa meiän aikana.



Kesällä 2013 oli näin tunnelmallisen vanahan maaseuvun näköstä. Tiellä rantamökiltä YLÖS, niinku me on aina sanottu mun perheessä ja lapsuuessa. Tällön me ei vielä asuttu täysipäiväsesti täällä, vaan käytiin viikonloppusin.



 

Huhtikuu 2014 ollaan jo talavi asuttu mökissä ja tässä kuvassa on appiukon ja puolisonsa suosiollisella avustuksella purettu kylmä ja painunu etteinen vinttihuoneineen pois. Kuistilla ei muuten tässä vaiheessa haissu ennää yhtään kosteus, hyvin ilima kuluki :DD

Ja kuten huomaatteki, että uljas 70-80v kuusiaitamme on poissa talon ympäriltä. Noh se meni nääääin: Pyyettiin puukiipijä Takkula naapurikunnasta harventamaan kuusia, koska ne oli ihan liian lähellä taloa (katto ja perustus!) ja ihan liian isoja. 7 kuusiherraa siinä oli ja tie rantaan kulki välistä. Päätettiin jättää isoimmat, semmoset minun sylin ympärysmitaltaan niinku porteiksi rantatielle ja hyvähä siitä tuliki. Meille myöski kaivettiin paskaputki eli sievemmin sanottuna kunnallinen viemärijuttu kaikkine tykötarpeineen ja kaivurin oli pakko mennä kuusien välistä, siis siitä tieltä, että saatiin navetalleki vesi ja viemäri. No, joko arvaatte?
Sittehä se vielä samassa lokakuussa puhalteli tämänäi Eino-myrskyki yhen yön. No, joko arvaatte? Aamulla heräsin ja aukasin salusiinit pirtin ikkunasta (joka on tuolla sivustalla, jossa kuuset oli) ja piti ihan kaks kertaa kattua, että ei, siellä ei näy sitä kuusta, joka jätettiin siihe. Se oli rojahtanu aittojen välliin ja vanha (kiipeilypuu) pihlaja oli sen sylliisä ottanu. Onni onnettomuuessa toki oli, että vain pikkuaitan (vaihettavaksi aiottu) katto kärsi, koska se 20metrinen herra ois voinu kaatua myös a) talon päälle, b) navetan tai jommankumman aitan päälle tai c) katkoa sähköt puolelta kylältä, koska langat menee tuossa talon takana muutaman metrin päässä. Ja mää tiiän, että Eino suojeli meitä. (Talon entisen isännän veli oli Eino, joka ilmeisesti täällä on myös paljo ollut ja mahollisesti myös rakentamisessa jotenkin mukana)



Syys-lokakuun vaihde 2015. Joo-o, kyllä me koko ajan on asuttu tässä talossa, ei ees yhtä yötä remontin vuoksi olla oltu muualla.



Varakattona nääs oli tämmönen. Vähä jännitti illan kähämässä ku tuuli aika navakasti järveltä, että lentäneekö meitiltä yön aikana katto...



Kesän 2015 aikana mies paukutteli yläkerran niin valamiiksi kuin pysty maan tasossa...



... ja pressukatto saatiin unohtaa, kun uus nostettiin paikolleen heti entisen purkua seuraavana päivänä.
Päädyttiin siis tähän siksi, että entinen katto oli paikattu ja olis huovat pitäny uusia ja siksi, että vintti oli niin matala, ettei eristyksen laiton jälkeen ois saanu enää huoneita tehtyä. Nyt lapsilla on siis omat valtakunnat, ovat kuitenki jo esiteinejä. Ja alakerrassa neliöitä ei oo kuin 65.



Elokuu 2016: tölli alakaa jo muistuttaa paljolti asuintaloa. Eikä oo kaikenmaaliman lautaröykkiöitä ynnämuuta rakennustavaraa piha täynnä. Kuusiaidan tilalle laitoin pihlajia, tuomen ja syreeneitä ajatuksena tehä niistä luonnollisesti kasvava aita; ilahuttavat meitä tuoksullaan ja kukillaan ja lintuja marjoillaan. Ja hei, onhan se tyhjän näkönen, ku on sitä kuusiaitaa kattonu 37 vuotta.





Tässä sitte ihan tuore kuva. Ja kohta ku lumi sullaa, niin on vielä surkiamman näköstä :P Nimittäinki viime syksynä kaivuri muotoili pihan ja kylvettiin nurmikko. Siinäpä se kädettömän kesä menneeki ootellessa, että ruoho kasvaa :D
Tänä kesänä ois tarkotus isännällä rakentaa tuo ulkokuisti ja porras valamiiksi ja uusia aitan katto, ku pressu on jo ihan riekaleina. Toivomma siis hyviä ilimoja!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kahenkeskistä aikaa

No mehä ei oo koskaan harrastettu isännän kans tämmöstä kahenkeskistä aikaa. Koska ei me olla oikeestaan kaivattukaa, ollaan perheihimisiä ja koska meiän neiti sairastu aika pienenä diabetekseen, niin ei sitä oo voitu jättääkään hoitoon sillon vielä. Meiän lapset on kyllä melekeen vauvasta asti olleet viikonloppuja mun vanhempien luona ja mun äiti opetteli heti diab.hoidon, kun neiti sairastu, että tilanne helpottu kyllä pian. Pienen deen kanssa vaan on vähän haastavaa, en siitä sen enempää ala avautua. * Ja aina, ku lapset on ollu mummulassa, me on tehty rakennushommia; niin entisessä uuessa talossa ja niin tässäki nykysessä vanahassa talossa.

* Muoks: Nyt löysin sen jutun, jossa kerrotaan päivänkulusta deeperheessä, tosin tässä lapsi on jo 12 eli ei ihan pieni. Mutta pääpiirteittäin näin se mennee. Jos jotakuta kiinnostaa lukea: Tässä

Mutta siis tännään me lähettiin kahelleen ajeleen heti, ku lapset oli lähteny kouluautoon. Käytiin parissa paikassa kattomassa, josko olis meille sopivaa purkulautaa/urakkaa, että saatas tarpeita vuohien aituuksia varten. Ekasta tärppäs, toisessa ei koko lautakasaa ollukaan.
Käytiin oikeen shoppailemassaki, nimittäinki Muhoksen Halpahallissa ruokaostoksilla ja Vaalassa Pänikässä ja Piirongissa, joka myypi wanahaa tavaraa ja nykysin valitettavasti myös palijon uusvanhaa krääsää. Kirpparillaki käytiin.





Mun löytöjä yllä

Tännään herkkuruokana Pakasteen tyhyjennystä eli kesäkurpitsalasagnea, nam! Ainoastaan tomaattimurska oli ns. tuoretta, muut pakasteesta.



Kevväinen sisustuselementtiki alakaa täyttyä.



Ja tämmösen laittelin ovenpieleen; pirtin oven pieleen vielä, ku on niin kylymät yöt.






torstai 6. huhtikuuta 2017

Arkisia aidanseiväshommia

Ulukona on niin masentavan näköstä, ettei oo kehannu kuvatakaan mittään. Ei sillä, että mää joutasinkaan kauhiasti kuvailemaan.
Palijo on hommaa ennenku käsi katkastaan. Palijo kyllä jää tekemättäki. Nyt kuitenki yritän viimesillä "voimillani" saaha nuo aidanseipäät kuorittua, se on tärkiä homma.



En oo vielä ees puolivälissä :P



Arvatkaapa mikä näistä ei oo mun kuorima ja kuka sen kuori?

Kävästiin pikalomanen Levin maisemissa. Aaettä mää tykkään niistä maisemista, Lapista ylleesäki - voisin vaikka asua siellä. Mutta myös Levistä, vaikka se onki vähä semmonen kaupunki kylässä eikä varmasti pelkästään mieluinen muutos paikallisille... Ne kauppa/ravintolakujat on kivoja ja kauniita rakennuksiakin ja samoten ne mökkikylät. Jotenki kaipaisin ite, että siellä ois enempi tarjolla käsityötä ja aitoa lappilaisuutta eikä vaan sitä kaupallista kiinankrääsää. En ees  oikeita lapinhattuja löytäny, niitä lapsuuessani vielä sai. Noh mää voin tehä valintani, etten osta sitä krääsää vaan kävin semmosissa paikoissa, josta löysin käsintehtyäki.





Löysin esim paikallisesti valmistettuja viinejä lahjoiksi, ite en käytä. Ja kaipa se yks puutavaraliike on heiän käsintekemää matkamuistotavaraa, kun niissä niin koriasti laput roikkuu että Handmade in Finland, toivotaan näin. Tyär osti sieltä nätit puukorvikset ja minä vähän tuliaisia.

Nyt kuitenki pääasia oli, että lapset pääsee kokeileen laskettelua, ku ei oo aiemmin käyty. Mää en laskettele; tiiän kivempiaki tapoja katkoa jäseniä. Poika oppi ja innostu ja se oliki arvattavissa. Meiän perheen ykkösharrastus on kuitenki ollu kylpylät ja Levillä se on vaan ihanin. Siellä pitäs olla allasravintola, että saisi syyä välissä ja jatkaa sitte lillumista. Mää luulen, että se on semmonen paikka, että saisin ehkä aika kivutta vietettyä kylpyläloman, jos semmonen etteen tarjoutuisi. Vaikkaki muuten oon ihiminen, joka ei viihy paikallaan.

 


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kevväisiä sisustusjuttuja

Muute, anteeksi vain ku mää kirjotan oulummurteella. Se tullee luonnostaan, ei voi mittään. Oon kyllä yrittäny kirjakielestää ittiäni, mutta kuitenki tämä on mukavamman tuntosta mulle.

Kevväällä aina tullee hirviä sisustusinto, ainaki joillaki - ei mulla niinkää. Verhoja oon aina tykänny vaihella kausien mukkaan, mahtaa olla osasyyllinen ku olin vuosia Eurokankaassa töissä :D Ja haalaan mää sisälle kaikkia oksia ja semmosta luontua koko valosan vuojenajan.



Edellisestä kirjotuksesta tutut koivunoksat. Eikö näyki jo viheriää?



Tämä on myös meiän jokakevväinen sisustusjuttu. Nämä vanahat kirjahyllyt tuuaan sisälle, tuohon pirtin ikkunoien etteen, aina hiihtoloman aikoihin. Ne siitä pikkuhilijaa kevvään edetessä täyttyy ja kesäkuun puolella joutavatki pois. Nyt on kasvamassa jo tomaatit, salaattia (vuohille ja itekkihän siitä voipi syyä), persiljaa ja ruohosipulia, munakoisoa.





Nämä nyt ei varsinaisesti just oo kevväisiä, mutta tämänkevväisiä ne on. Uuninlämmityskauvella voi kätevästi kuivatella vaikka ja mitä. Jatkuvasti tietysti kuivumassa on kenkiä, kinttaita ja muuta vaatetusta, pyykkiäki. Nyt on kuivamassa myös kattolistoja; ne on ollu ulukorakennuksessa monta vuotta, ku ei meillä oo lämmintä varastointitillaa missään ollu. Nuo kuoritut rungot on koivua, ja ne onki kuorinu vuohet! Eli hyötyelläimiä jo ovat. Vähäsen jouvuin parsimaan, ku ei ne oo joka puolelle yltäneet, ku nämä on ollu sidottuna karsinan sisällä niillä puuhana. Näistä tullee yläkerran portaikkoon kaiteet.

Tässä vielä muitaki sisustuskuvia:



Tässä lähempää se keittiön välitilan laatotus. Eikö oo sieviä kaakeleita? Nämä on siis täältä kylältä yhestä vanhan miehen jäämistöstä, huutokaupasta ostettiin.



Keittiön hanasta aasinsiltana voin kertoa, että meiän neiti-ihminen on taiteilija. Ku tarkkaan kattoo niin hanaki on ihan kynsilakassa, hän ku teki marmorointeja kynsilakoilla tässä eilisiltana. Tuosta kuvastapa sattuu näkymään myös, että nuo sievät kaakelit ei riittäny ihan koko välitillaan vaan jouvuttiin laittaan tuolle lyhyelle osalle muutamia valakosia lisäksi. Mutta sepä ei meitä haittaa.



Ja tuosta taiteilija-asiasta aasinsiltana voin kertoa, että tämä lieskarin päällä töröttävä otus on meiän kotitonttu, sen on meiän taiteilija myös teheny.



Vielä yks sisustusjuttu, josta mää oon niin ilonen! Meiän aitasta, eli aarreaitasta löyty tämmönen seinävaate, onko nämä nyt niitä gobeliineja sitte. Ei muistanu minun äitikään enkä minäkään tämmöstä, Neidon ryöstö meillä on kans. Mutta tämä! Aa että <3 Kyllä on taasen ollu tähet kohallaan tai jotaki, että mistä tämä on tullu ja miten voi olla, että sattu justiisa niin osuva aihe, ku äiti ja tyttö vuohia syöttää :) Tämä on pakko olla ollu enne, että tällä tilalla vuohia tullee olemaan... Ehkä mää oon tämän lapsena joskus kaivellu esille ja kuva on mun mieleen iskostunu, kenpä tietää.
Patsas on meiän häälahja, joka koristi myös noutopöytää juhlassa ja sen on tehny kans eräs taiteilija vaan ei meiän tytteli. Lasten pappa on kätevä käsistään, myös se komia koristeellinen kapusta on hänen käsialaa.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Päivitys





Pläjjäytettinki heti aluksi tämmöset kuvat, että on tullu jollaki huhkittua ulukohommissa, itehän oon ollu lähinnä tietokonneen ääressä. Kaavettiin alakuviikolla, molemmat lentsusina, toinen mokoma puutavaraa - ja vieläkää ei huomaa juuri, että on mittää kaajettu. Paitsi tuosta halakopinosta. Tuo ohuempien runkojen pino alemmassa kuvassa on tarpeeseen säästettyjä ja ne oottaa kuorimista, jonka tekkee tämä käsipuoli (huomatkaa, että 5 on jo kuorittu!); niistä tullee nimittäin vuohien aitaukseen toloppia. Hiillostettaan päätki niinku ainaki.
Niin ja miksi minä sitte oon istunu vain tietokonneella. Meillä oli lasten kanssa taasen näytelmähommia. Lapset on näyttelijöinä nuorisoseuran harrastajateatterissa ja nyt oli läheiseen kylpylään tilattu perinneilta, jossa olin juontajana ja vähä extranäyttelijänäki, kun osa porukasta oli reissuillaan. Tein siis juontoja ja muita paperihommia ja silittelin asuja jne. ja totta puhhuin mun pitäsi pitää leikattava käsiki suojassa. Eivät kuulema leikkaa, jos on haavoja tai rikkeämiä.



Oksat ei oo maljakossa tietenkään ihan silimänilona, koska minen tykkää hamstrata tavaroita tai laitella koristeita esille, jos niillä ei oo jotaki käyttötarkotusta. Noh, nämähän on tietysti sitä varten, että ne tekkee viheriää ja sitte ne päätyy vuohien suuhun. Tai voi niistä itelleki ottaa makupaloja. Ja koska meillä on joka puolella tiluksia oksakasoja, niin näitä riittää. Nuo keramiikat takana näkyvässä astiakaapissa on melekein semmosta tyhyjänpäivästä tavaraa, mutta menköön. Isäntä ei antanu hävittää, kuuluvat kuulema vanahaan talloon. No voi niistä ainaki puolia käyttääki, on käytettyki.

Eipä nyt muuta ku hyvvää viikolloppua kaikille!




sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Maalaishommia

Nyt piti viimen ehtiä tälle talavelle tärkeisiin maalaishommiinki. Isäntä kaato ja minä ja lapsetki vähän malliksi haalattiin oksia. Runkojen haaluu jäi melekolailla isännälle, ku hanki on ainaki 200 metriä syvä ja mulla oli kuumetta 50 astetta. Oli meillä hevosvoimiaki vähä apuna kauempaa kaajetuille rungoille. Uljas musta ratsumme Caddy toimi kuletusjuhtana.





Eipä tuosta metästä vielä juuri ees nää, että on kaajettu, paitsi tuosta roskamäärästä. Ja toinen rupiama eessä lähipäivinä.



Vielä tässä on mitä kaataa.



Oon virkannu tämmösen portin meille opasteeksi; kun meille ei kukkaan ossaa ja kartatki neuvoo väärin. Mullahan on Ompelimo nyt kotona, tosin oon sairaslomalla ja oottelen kädenleikkuuta näinä viikkoina.



Lapsilla on valmistumassa puumaja (ihan varmasti pian valmistuu, alotettu kesällä 2013)

perjantai 24. helmikuuta 2017

Kiertoajelu

Pikasesti. Jollekin viikoille (kaikille!) kertyy aina jos jonkinmoista ylimäärästä menoa, ja tämä on taasen yks niistä viikoista. Oon muuttanu Ompelimoani tänne kotia, käyny myös kokouksissa, tutkimuksissa (mulla on käsivamma, ollu joulusta 2015, sitä selvitellään) ja tyttären terveystarkastuksessa.



Pirtistä. Tavarat hakee paikkoja, seinille ei kehtaa kiinnitellä ennenku on varma. Hirsiin oli helppo paukasta, ku ei niissä muutama naulanjälki näkyny. Osaa kaapeista pittää vielä vähän siirrellä, että pystyy tekeen ikkunapenkit ja listat laittaan, joten en oo "kalliita kannujakaan" nostellu paikolleen ;) Telekkarille on kuivumassa maalauksen jäliltä pikkunen seinäkaappi ja taulun paikalle tuleeki raanu (seinävaate, jos jossain päin ei tiietä, mikä raanu on). Löyty komia äitin varastoista.



"Keittiö" on aikalailla valamis, mitäpä tähän lissäämään. Paitsi roskiskaapin ovi ja lieskarin mikä kupu tuo nyt on, ei oo kokonaan paikollaan. Ehkä sähköt. Kukkaan ei oo hoitanu tiskejä, koska muutto (eli minä en oo hoitanu). Mää oon laitellu Ompelimoa, opiskellu myös vähäsen kansallispukujuttuja (oon verkkokurssilla) ja isäntä on tehny viimeistelyä Ompelimoon, mm. listotukset ja maalannukin ne, vaikka minua ei oisi haitannu, jos oisi jääny kesään - ikkunatki pittää pystyä kunnostaan kesällä.




Pikkukamari eli kodinhoitotila on käytännössä jatkuvasti tämännäkönen. Pyykkiä tullee, kun on remonttia, eläimiä, askartelevia ja ulkoilevia ihmisiä talossa. Mutta hyvä ku on tila, jossa nämäki mahtuu olemaan. Pikkupakastinki joutas tyhjentää, mahtusivat jo isoon kaikki.



Iso kamari. Tuttavallisesti on vähäsen lautaa ja muuta lattialla pinossa ;D Seinille ei kans oo osannu vielä laitella mitään. Sänky on liian leviä, mahuttas kapiampaanki ja ei ois niin ahtaan näköstä. No ei oo nyt tarjolla sopivaa. Ois kyllä kaks hetekaa...

Ompelimosta en laita nyt kuvaa, siellä on niin kaaos.

Täälä se satelee taasen lunta ja tuulee kylymästi. Lähettävä haalaamaan lissää koivunkylykiä uuniin.