lauantai 24. joulukuuta 2016

Rauhallista joulua

täällä nimenommaan vietellään.

Meillä vanhan kansan tapojen mukaan muistettiin edeltämme menneitä kynttilöin ja talon eläimiä ja pikkulintuja juhlaruuilla. Haltijoita en osannut vielä tänä vuonna muistaa. Olkiakaan ei tänä vuonna vielä lattialle levitelty. Eikä ruuaksi laitettu kaikkea sorttia, jota talosta löytyi :D

Talon eläimet, vuohitytöt, saivat omat joulupuuronsa. Eivät kyllä aluksi välittäneet tuon taivaallista vaan jätin kuitenki lautaset sinne ja parin tunnin päästä, kun lähettiin piparit viemään, oli ne kelevanneet. Aamulla vein niille irtokauran sijasta lyhteet, oman maan luomusti kasvatettua.
Kolliaki on hemmoteltu, on tarijottu kermatki jäläkiruaksi. Se se oliki edellisyönä paininu. Arvasinki, ku ei tullu aamulla mun navettareissulla kotia. Puoliltapäivin vasta nilikutti meiän navetan suunnilta. Ne ei oikein siejä naapurin kollien kansa toisiaan.

Ja minä se mahan olla niin hullu, että jonaki vuonna meillä vielä on ne oletki lattialla jouluna.



Laatikot tehtiin isännän kanssa ite. Lanttulaatikko oli tänä vuonna lanttupunajuurilaatikko, nam. Porkkanalaatikko on isännän juttuja, se tekkee mannapuuroon, ja se onki palijon parempaa ku tavallinen. Meillä syyään sitä ihan arkiruokanakin. Maksalaatikko on kyllä Saarioisten äitien tekemää. Ite tehtiin myös karjalanpiirakat, mies on karjalaista sukua. Karjalanpaisti on meillä aina myös joulupöydässä. Lapset halus ranskalaisia eikä oikeita pottuja, joten sitte ranskalaisia; me kun oltiin vain oman porukan kesken.
Herkkuja tehtiin kans ite nyt enempi ku ostettiin. Konveheista tahtoo aina jäähä ne "pahat" pyörimään kuppeihin, niin tehtiin erilaisia rockyroad-versioita jokaisen makuun sopiviksi ja isännän joulumakeinen on mantelikrokantti, jonka se tekee ite. Piparitaikinan meille on aina tehny minun äiti. Se on niin hyvä tekemään, etten oo kehannut ite alkaa koittaan enkä hankkiin niitä mausteita. Ja äiti haluaa aina auttaa, niinpä saa kyllä niin kauan ku jaksaa tehä piparitaikinan ja pullat <3

Tosiaan, meillä on ylleesä ollut iso porukka jouluisin koolla, joko meillä tai muualla. Kyllä me tyttären kansa tojettiin illankähämässä, että kyllä jouluna pitäsi olla porukkaa; niin oli outua, kun ei ollu pikkuväkeä touhuamassa. Meiän lapset on jo esiteinejä, niin ei meillä ennää vilinää ja vilskettä näy. Ääneen jo sannoin, että pitäsikö vuohet hakia pirttiin, niin tulis sitä vauhtia, ei ois mm. kuusihuolia ennää sen jälkeen ;) Pistelisivät kyllä koristeineen päivineen sen heti suihinsa. Telekkarin töllötykseksihän se vähä sitte meni. No, ei meillä kyllä muuten sitä palijo katotakaan.



Palijastanpa tässä, että meillä on sitäpaitsi semmonen teatterikuusi tai puolikuusi, niinku isäntä sen nimesi. Täältä "yleisöstä" näyttää ihan hyvälle - ja tytär on sen ansiokkaasti täyttäny koristein - mutta tuolta keittiön sivulta katottuna se on puolikas. Se on omalta kankaalta ihan tarpeen vuoksi kaajettu, siinä se ei olis mahtunu kasvamaan, eikä ollu mahtunukaan vaan oli toisen kyljessä melkeen.




Nohitsinpitsi! Nuo kuvatki meni nyt yhteen, ei ossaa tämä tietokonenero niitä erottaa :P
Ylemmässä mun rakkain joulukoriste, ystäväni kirjansivuista tekemä himmeli.
Alemmassa meiän jännittävää jouluaikaa kuvaan ikuistettuna.

Kuhan nämä pyhät tästä selevitään, onki poikun synttärit, ja meiän joulu loppuu siihen - niin minä sen oon aina aatellut. Ei oo pojalle reilua, että joulu ja synttärit ois sammaa aikaa :) Synttäreiden kunniaksi taas ilotulitetaan.


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

tiistai 13. joulukuuta 2016

Kylähullun puuhat

Tämä kylähullu on taasen keksiny iltapuhdepuuhastelua.
Arvatkaapa mitä :)



Tämmöstä sotkua. Tämä ei oo Suomen surkeimmasta nikkarista otettu lampunvarjostimen malli.

Uma Aaltonen lupasi, ettei vuohet haalaa kaikkia syötäviä heiniä karsinan pohojiksi, jos niille tekkee heinäverkon. No minä sitä kokkeilemmaan. Solekko tehä.

Myöhemmin illalla:

Tittididii!





He hyväksyivät! Nuorineiti kyllä oli eka sitä mieltä, että syöpi mieluummin verkon ku heinät, mutta hetikohta otti äitylistään mallia ja onnellisina jäivät nyhtöheinäänsä perkkaamaan.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Joulunaluskiireitä

Sattupa somasti, että tytär oli kuvannu kameraan valamiiksi kaikenlaista, niin saan tästä vähän jotaki teille jakaa nopsasti. Sitäpaitsi tytär on paljo parempi kuvaamaan ku minä.



Huomaan, että meillä joku muuki hoitaa vuohia ku minä, nimittäin Pullip-nukkemme Akemi aka Mila. (Tyttären nukke ja ottama kuva)



Tytär on koristellut meille joulun, mää en ehi enkä jaksa sitä miettiä ja se tykkää muutenki koristella.



Mies on teheny kovasti remonttia (kun minä oon keskittäny elämäni työpaikan, pakollisten menojen, kiikkutuolin, navetan ja "kissanristiäisten" ympärille). Tännään portaikkoon on tullu tapetti, jonka huomenna maalaa. Tuo hirsiseinä on ainut, jonka sain neuvoteltua jäämään näkyville meiän mökissä. Kiitos nam.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Talvikuvia torpasta



Naapurin pihalta kuvattuna, mun navettareissulta. Vasemmalla on meiän navetta, se ei oo eläinkelvollinen vielä.



Ihanaa joulun odotusta talvimyrskyn keskeltä <3

torstai 24. marraskuuta 2016

Vapaaehtoinen ilmoittautunut

On kauhiasti kaikkia menoja, kokouksia, tutkimuksia, juoksevia asioita, joitten perässä pitäs yrittää pysyä.
Ompelija-käsityöläisyrittäjän joulunalukseen "vapaa-aikana" kuuluu nämä...



Myös nyt on kuulunu tämmöstä...



Eli lähin mukaan mm. nuorisoseuran johtokuntaan. Nuorisoseuramme täytti viime kesänä 100 vuotta ja on ollu aikalailla uinuva pitkähkön ajan ennen viime kesää. Nyt meitä nuoria lähti muutama mukaan, asukkaat kun tällä kylällä väkisellä vähenee ja ikääntyykin. Nuorempiakin on kyllä kylällä, mutta nykysin harvempi tuntee tärkeäksi tehä vapaaehtoistyötä kylän virkistystoiminnan hyväksi, harmi. Mutta toivoa ei menetetä.
Olen myös lähteny tänä syksynä mukaan maa- ja kotitalousnaisten johtokuntaan ja oman kylän kyläseuran hallitukseen, ja muutaman vuoden oon ollut myös jonkin verran lasten koulun vanhempaintoimikunnassa.
Pitkään vastustelin "kiusausta" (siis halua) lähtä mukaan tämmösiin juttuihin, kun tässä talossakin oli sen verran hommaa. No nyt kun on isoimmat urakat tehty, voi yrittää tämmöstäki. Entisessä kotipaikassa oltiin kylän aktiiveja jo seittemisen vuotta, joten into tähän kyllä on.

Ja sitte pikku kurkistus, että mies on taasen rakentanu opiskelun ohessa. ja meillä käytetään purkutavaraa monessa kohti <3 tässä näkkyy entisiä vintinportaita ja vintinportaiden alle johtanutta ovea; vintille ne pääsi takasin.



perjantai 11. marraskuuta 2016

Elämää talossa ja navetassa

VAROITUS: Saattaa sisältää kuvamateriaalia, joka järkyttää siisteyshenkilöitä.

Työ- ja kaikenlaistenasioittenhoito-rakennus- kiireisen viikon jälkeisen kaaoksen selvittelyä. Kyllä hermo lepää, ku viikonloppu alkaa näin :P Perus.



Tosin ollaanhan me tässä mökissä yli kolme vuotta asuttu vaikka minkälaisissa olosuhteissa, joten tämä kaaos on kevyimmästä päästä. Mutta ku nyt on jo melekein kerenny tottua, että pirtissä ei niin hirviä kaaos ennää oo, kun lapset on saaneet omat kamansa vintille. Perijantaita me on pietty siivouspäivänä, joten tännään pittää pinnistää, niin etes osan viikonlopusta saa olla rauhassa - ja tehä töitä. Ja navettatöitä, kyllä!

Meille tuli 2 vuohityttöä keskiviikkona; ja sepä se onki tuonu oman kiireensä tähän viikkoon, ku on pitäny hoiella tietysti kaikki paperiasiat ja tarvikeostot ja heinien ja olkien ym haut töitten lisäksi. Ja sitte niien kanssa on tietysti kulunu aikaki hyvin, ku on ne niin <3
Olin aikonu ens kesäksi pyytää kesälaitumelle meille vuohia tutulta, mutta nyt tuli yllättäen tilaisuus pelastaa nämä 2 tyttöstä joutumasta teuraaksi - eikä se lopputulos olis ollu entisen omistajankaan toive. Tytöt asustelee naapurin navetassa, koska meiän oma on romahdusvaarallinen eli ei eläimille sopiva.


Meiän ja naapurin tyttö tekivät navetta-asukeille nimikyltit. Koska ne on taiteilijoita :)

Oli meilä sentään pizzapäivä. Meiän lähikaupasta Kyläkauppa Satumaasta saa maailman parhaat pizzat, kiitos nam!

Seuraavaksi varmaan sitte kuvia siitä, mitä talon isäntä on ahertanu täällä viime aikoina...

perjantai 4. marraskuuta 2016

Mun keittiö

Varoitus! Nyt on stailattu kuvaa varten; tiskasin astiaröykkiön pois ennen kuvanottoa.



Tämä on pirtin järven puolella. Tuosta oviaukosta on alunperin menty pitkään kamariin, 90-luvulla vessaan ja entinen vessa on nyt meiän ruokakomero. Ihana, kun saatiin vihdoin nuo isot kylmälaitteet pois pirtistä, ku ei ne vanhaan pirttiin kuulu. Tiskipöytähommeli ja seinät, kuten näkkyy, ovat vaiheessa, mutta nuin ne jotakuinki tulevat olemaan. Ja piirakka ei oo kuvausta varten leivottu vaan huomisia kekkereitä varten ;)



Ja puuhella <3 Ei tulis hätä meiän talloon pitemmälläkää sähkökatkolla. Talvisin tullee laiteltua töitten jälkeen tulet tuohon ja ruokakin tehtyä siinä.





Ruokakomeroon kurkistetaan. Todella kätevä, kuhan oppii muistaan, ettei ne ruokatarvikkeet ookaan ennää survottuna vanhoissa astiakaapeissa pirtissä.



Ruokakomeron tapetti lähikuvassa.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Tapetointikurkistuksia

Viikonloppuna tapetoitiin.
Alakerrassa on valmistumassa ruoka"komero", joka ei kyllä oo komero, koska sen läpi kuljetaan. Tapetti on saatu, muistaakseni peräisin Ruotsista. Ite oisin tehny tälle seinälle "räsytapetin", jossa joka vuota ois ollu eri rullasta, ihanista kukallisista hempeistä. Tapetin päälle tulee siis vielä hyllyt.



Yläkerrassa tapettina on sanomalehdet, tässä eka kerros. Seuraavan kerroksen aattelin kattoa vähän, että tulee hyviä uutisia ja nättejä kuvia, jopa meille tärkeitä uutisia. Tämä tila on järvelle päin, ns. kattolyhdyn alla hyvin pieni kolonen, johon just mahtuu kaks nojatuolia ja pikkupöytä. Kaiken lisäksi keksittiin eilen, että tästä vois myös tehä kirjaston, meillä ku ei kirjoja ihan mahottomasti ookaan. Kulmahylly, mahollisesti yhestä huutokaupasta tuodusta itulaatikon raadosta...

torstai 27. lokakuuta 2016

Parista kuvasta tuhat sanaa



Pirtin pöyvän äärestä otettu kuva.
Oviaukosta näkyy yläkertaan, vinttiin menevät portaat, joihin ei oo vielä kuin runko ja seiniinkään ei oo vielä puukuitulevyjä laitettu. Tuosta tultiin ennen kylmästä eteisestä pirttiin ja yks talvi (vai liekö ollu kaksiki) tuo tuli suoraan ulkoa sisään. Tässä seinät on pirtissä jo kohtuullisen siistit, ku sähkäri kävi ja purkivat vanhat, osin metallikuoriset johdot pois. Meillä siis ei oo sähköä alakerrassa muuten ku roikilla.
Kuvasta voi sanoo myös, että puusohva toimii nyt sairaspetinä. Lapset on kaupunkilomalla mun vanhempien luona ja me ollaan pari päivää maattu kuumeessa tuossa itulootan pohjalla ja katottu telekkaria, mitä täällä ei kyllä kauhiasti tuu tehtyä. Puusohva on ollu tänä aikana sekä mun ja ukon että lasten sänkynä tarvittaessa, on nimittäin asuttu aikoja esim pelkässä pirtissä. Tuolilla on valmistumassa tilaussukat, koska yrittäjä tekkee töitä myös sairaspäivinä ja kotonaollessa aina ku mahollista. Verhot on tutulta rouvalta saatu matonkuteeksi, mutta koska me ihastuttiin niihin niin kovasti, niin niistähän tuli sitte meiän pirtin uuet upeat talviverhot.

 

Pirtin pöyvän ääressä otettu kuva myös.
Meillähän asuu talossa yks emonkolliki. Vaikka ikkunoissa on jo ikkunapellitki paikollaan, kissa on oppinu pysymään siinä, että huomataan päästää sisälle. Siellä se äänettömällä maukuu.
Ikkunalla timjami, persilja ja basilika, kasvihuoneesta pelastetut, voivat vielä kohtuullisen hyvin. Kissakyltti saatiin ystäviltä, pitäsi löytää siihen Sulon kuva.
Vasemmalla näkyvä pikkuaitta on leikkimökkinä nyt, siihen isäntä teki katon viime kesänä, kengitystä vielä oottaa. Iso aitta oli kallistunu naapuriin ja kaivuri tönäsi sen suoraan käydessä tekeen pihanmuokkausta tässä hiljattain. Aitta oottaa kattoa ja lattianrajaaki pitäs tutkia vähän; tosin se pitää ensin tyhjentää ja siinäpä se yks projekti onki. Kellariin isäntä teki tänä kesänä uuen oven, ku viime talvena kovilla pakkasilla kellari meni kans pakkaselle ja aiheutti melkosen perunateatterin. Monta päivää kuorittiin, pilkottiin ja keitettiin puuhellalla pottuja, että ei koko sato mee pilalle. Vieläki on pakkasessa niitä pottuja.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Tervetuloa seuraamaan meiän maalaistumista, vanhanaikaistumista, viherpiipertelyä ja korjausrakentamista. Tätä kaikkea on kestäny enempi ja vähempi reilut 3 vuotta täällä maalla, aloteltu on jo vähä aiemmassaki osotteessa. En jaksa tehä mitään historiaa vaan otan historiapätkiä ja -kuvia sitte ku on aina ajankohtasia. 



Kamariin on hiljattain laitettu puukuitulevyt hirsien päälle. Vaatii totuttelua, ku oli niin pitkään tunnelmalliset tummat hirret ja harmittaa ku tuli päädyttyä siihen, ettei niitä jää näkyville. En nyt saanu tähän ennen-kuvaa kamarista, jossain toisessa kohtaa sitte. Järjestyskin on vähän outo mulle, on aina ollu sänky toisin päin, mutta tällä järjestyksellä nuo kalut kyllä mahtuu paremmin, että kai tähä tottuu. Eka kuva on pirtin ja kamarin väliseltä ovelta.




Tässä kuvassa vasemmanpuoleinen ovi vie entiseen pikkukamariin. Palataan siihen toiste. Ja seuraavassa kuvassa tapettimallit, joita on mietitty tähän kamariin. Tapetoidaan sitte sydäntalvella, että saapi levyt kuivaa kunnolla. Nyt ne on esiliisteröity vehnäjauholiisterillä.



Ylempi Pihlgren&Ritolan paperitapettia Lukko sinisenä, meillä on tässä alakerran vessassa tätä beigenä. Alempi myös P&R mallistosta muistaakseni Oratuomi. Tässä kamarissa oli joskus aikonaan ollu joku tuollanen sinipohjanen tapetti. Siinä oli kauniita niittykukkia valkosella, en oo vastaavaa löytänyt paperisena, joten tää Lukko tuntuu tällä hetkellä hyvälle.




Ja otetaan tähän vielä kuvapilkahdus pirtistä, joka on vaiheessa ollu keväästä 2014 asti, kun hirrenvaihtohommat alotettiin.  Tällä hetkellä siis tämännäköstä. Hirret on vielä näkyvillä jonku aikaa <3