Kiertoajelu

Pikasesti. Jollekin viikoille (kaikille!) kertyy aina jos jonkinmoista ylimäärästä menoa, ja tämä on taasen yks niistä viikoista. Oon muuttanu Ompelimoani tänne kotia, käyny myös kokouksissa, tutkimuksissa (mulla on käsivamma, ollu joulusta 2015, sitä selvitellään) ja tyttären terveystarkastuksessa.



Pirtistä. Tavarat hakee paikkoja, seinille ei kehtaa kiinnitellä ennenku on varma. Hirsiin oli helppo paukasta, ku ei niissä muutama naulanjälki näkyny. Osaa kaapeista pittää vielä vähän siirrellä, että pystyy tekeen ikkunapenkit ja listat laittaan, joten en oo "kalliita kannujakaan" nostellu paikolleen ;) Telekkarille on kuivumassa maalauksen jäliltä pikkunen seinäkaappi ja taulun paikalle tuleeki raanu (seinävaate, jos jossain päin ei tiietä, mikä raanu on). Löyty komia äitin varastoista.



"Keittiö" on aikalailla valamis, mitäpä tähän lissäämään. Paitsi roskiskaapin ovi ja lieskarin mikä kupu tuo nyt on, ei oo kokonaan paikollaan. Ehkä sähköt. Kukkaan ei oo hoitanu tiskejä, koska muutto (eli minä en oo hoitanu). Mää oon laitellu Ompelimoa, opiskellu myös vähäsen kansallispukujuttuja (oon verkkokurssilla) ja isäntä on tehny viimeistelyä Ompelimoon, mm. listotukset ja maalannukin ne, vaikka minua ei oisi haitannu, jos oisi jääny kesään - ikkunatki pittää pystyä kunnostaan kesällä.




Pikkukamari eli kodinhoitotila on käytännössä jatkuvasti tämännäkönen. Pyykkiä tullee, kun on remonttia, eläimiä, askartelevia ja ulkoilevia ihmisiä talossa. Mutta hyvä ku on tila, jossa nämäki mahtuu olemaan. Pikkupakastinki joutas tyhjentää, mahtusivat jo isoon kaikki.



Iso kamari. Tuttavallisesti on vähäsen lautaa ja muuta lattialla pinossa ;D Seinille ei kans oo osannu vielä laitella mitään. Sänky on liian leviä, mahuttas kapiampaanki ja ei ois niin ahtaan näköstä. No ei oo nyt tarjolla sopivaa. Ois kyllä kaks hetekaa...

Ompelimosta en laita nyt kuvaa, siellä on niin kaaos.

Täälä se satelee taasen lunta ja tuulee kylymästi. Lähettävä haalaamaan lissää koivunkylykiä uuniin.

Perinnehullu

Minä kylähullu oon myös ihan perinnehullu nykysin. Tämän talovanhuksen korjaamisen myötä on alkanu arvostaa kaikkia vanhoja perinteitä koko ajan enempi. On halua jatkaa perinteitä ja oppia perinteisiä taitoja.

Opeteltu jo vähäsen:
* perinnerakentamista ja -korjaamista
* värttinällä kehräämistä
* kasvivärjäystä
* perinnevaatetusta
* perinteisten ruokien valmistamista
* perinteisiä viljelytapoja
* haalittu tietoa vanhemmilta ihmisiltä

Halu oppia ainakin:
* mattojen kutominen kangaspuilla
* villan käsittely ja kehrääminen rukilla
* lypsäminen käsin
* ruisleivän teko kokonaisuudessaan, muita leipiä leivinuunissa
* ruuan saaminen omalta tilalta

Tässä nyt mitä tuli heti mieleen, lisään listaan kun hoksaan, mitä en nyt muistanu.

Määhän oon myös ompelija. Nyt oonki vihdoin saanu ommeltua yhet perinteiset vaatekappaleet mulle ja tyttärelle, silimälläpittäin tätä 100v-juhlavuotta. Näitä en kyllä ommellu perinteisin tavoin vaan ihan koneella hurruuttelin; mulla ei olis nyt aika eikä käsi riittänyt muuhun ja tyttärellehän tää on todennäkösesti pian jo pienikin. (Oottelen jotain leikkauksen tapaista oikealla kädelleni, joka on vaivannu yli vuoden ja ehkä syyki nyt löytyny)



Nämä ovat sarafaaneja, joita on käytetty Karjalassa.
Tyttärellä on isänsä puolelta ihan lähisukupolvia karjalaisia, joten hän voi käyttää tätä juhla-asuna täydellisesti asustettuna; tähän siis tulee vielä valkonen paita, päähän leveä huivi ja lettinauhat, polvisukat ja koruja.
Pidän tärkeänä säilyttää karjalaisuutta ja karjalaisia perinteitä mukanamme.
Mulla karjalaisuus on kauempana suvussa; isän suvun kantaisä on kuulemani mukaan tullut tälle alueelle Käkisalmesta, joka ei varsinaisesti saamani tiedon mukaan ole ollut sarafaanialuetta. Minä siis käytän tätä vähemmän muodollisesti pelkästään mekkona, en asusta sarafaaniasuun kuuluvilla osilla, mutta kunnioittaen kuitenkin alkuperäistä asustamista. (Mulla on olemassa ihan pohjalainen perinneasukin))

Kaavat https://www.facebook.com/SojaMurto/ Kansallispuku Soja Murto t:mi (alkuperäisistä kaavoista poiketen meidän puvuissa ei ole keskietusaumaa, joten myös pääntien halkio on vähän erilainen).




Ja karjalaisista jutuista puheenollen, nämä sukat on neulottu jämälangoista Karjalan Metsäpirtistä peräisin olleiden esikuvien mukaan; ohje kirjassa Sukupolvien silmukat nimellä Metsäpirtin sukat.





Ja tämänmoisissa kengissä ihimiset täällä minut näkkee :)




Kuva lainattu netistä, kengät ostettu Töysän kenkätehtaalta.

Mukava kulukia tätä juhlavuotta etteenpäin, ku tietää, että monia perinnetapahtumia on vielä eessä ja yritän tietenki ängetä mukkaan mahollisimman monneen.

Lumien sulamista ootellessa

Hävytöntä, ku joka toinen päivä on niin ihanan kevväistä, että tuntuu sen pian jo tulevan. No nyt taasen satelee lunta :(
Sitä on kyllä jo iha tarpeeksi, taas saa ootella niien sulamista lapio kourassa.



Nimittäin pitäsi päästä rakentamaan kanoille koppia; semmosta lämmintä koppia, jossa ne sais asua sitte ens talavena ja myrskypäivinä. Myös pitäsi päästä rakentamaan laitumia vuohille, ku ei oo jälellä näillä pelloilla yhtään aidattua aluetta, niin kauan sitte on viimeksi täällä ollu eläimiä.

Kanoille on suunniteltu tähän kuvauskulmalle (jossa tuo ruohonleikkuri seisoo) koko seinän levystä ja korkusta koppia, johon tulis eteinen ruokien ym säilyttämistä varten ja sitte lämmin tila orsineen ym linnuille. Seinästä tulee ovi tuonne häkin puolelle, sen voi avata sitte ku on tarpeeksi lämmintä kanojen ulkoilla; ja kun se on laillista. Se on nimittäin taasen ulkonapitokielto 1.6. asti. Meille on tulossa siis 3 kanaa ja ehkä kukkokin. Ei tarttis välttämättä pakastaa niitä syksyllä, ku on sitte lämmin tila.



Vuohien laitumien rakentamiseenkaan ei ihan vielä pääse... Tuossa semmosesti minun polovenkorkusesti on, 50-60cm?



Mitäpä luulette, haluaisko ne jo ulkoilla pitempäänki ku vartin ja senki vaan lauhoilla keleillä? :D

Sininen kamari

Tämmönen sininen kamari tullee. Kuvattu sängyn pohjalta, kun tuntuu, että lentsu iskee väkisellä, kolottaa ja väsyttää.

 



Tapetti on Pihlgren & Ritolan taasen, Lukko sininen. Valinta kohistu tähän, koska yhessä kerroksessa seinäpahveja purettaessa oli hyvin samankaltasta vaaleensinipohjasta tapettia, jossa kylläkin oli ihan kotoisia peltoheiniä. No semmosta ei onnistuttu löytämään.

Vuosi sitten joulukuun 16.pvä tämä kamari valmistu asuttavaksi. No kyllä tämä oli ite asiassa meiän koko perheen yksiönäkin yhen kesän ajan jo (kun pirtin lattia oli poissa ja hirsiä vaihettiin), mutta lattia saatiin tuolloin valmiiksi, ihan maalattuaki. Katto löyty onneksi uuenaikasen ruskean "saunapaneelin" alta; ensin meinattiin jättää kellastuneeksi valkoseksi, mutta seinien levytyksen jäläkeen se alako näyttää liian huonokuntoselle, jotenka maalattiin aavistuksen ultramariinilla sävytetyllä. (Tuo ovi johtaa pikkukamariin, josta oliki jo aiemmin puhetta) Lampunvarjostin on ostettu tutulta rouvalta, joka on itse aikoinaan päällystänyt tämän ja lukulamput myös. Listat saa jäähä nyt laittamatta, niitä täytyy tilata sitte Tillmanilta, kuha tiietään, palijonko tarvitaan.

Kyllä se siitä, ennää loput tekemättä.

Tähän joku hyvä otsikko

Otsikon keksiminen on ihan hirviän vaikiaa.

Tapetointikelit alakaa olla ja huomenna siihen päästäänki, sitte mulla on jotaki esiteltävää taasen. Te ehkä haluaisitte nähä enempiki, millasta meillä on ollu ja on nyt. Meillä on kuvat erillisellä kovalevyllä ja sitä ei nyt tähän kaaokseen kehtoo rueta asentaan, niin laittelen joskus sopivana hetkenä sitte kuvia ennen ja jälkeen. Ja vaikka mistä ja valotan samalla, mitä missäki on tehty.

Nyt tullee vain tämmösiä hetkiä, hiljaisuutta ja kiireettömyyttä maalta. (Nämäki on kyllä otettu ootellessa aamulla, että auto sullaa sen verran, että pääsee ajeleen töipaikalle...)



Tässä näkkyy vuohien talo eli naapurin navetta ja komia(nvärinen) auringonnousu.



Takapihalle on joku leiponu tänä talavena tämmösiä lumikakkuja!



Tuulet riepottellee usein meiän pihaa ja niin myös lintujen taloa...

Miten meillä taas näyttää tältä?

Kyllä on taas tavarat levällään. Pirtti on ku minkäki pommin jäliltä.



Pari päivää sitte tilanne oli tämän näkönen. Huomatkaa, että pöytä on katettu ;D
Siis on levytyksen aika pirttiinkin tullu. Nyt meinaa tulla kriisi, sillä blogin nimi on Hirrenpäitä lukemassa - ja nyt se lukeminen loppuu, melekein kokonaan. Eteisen seinähän meillä jäi hirrelle, kuten ehkä muistatte. Muualta ne on nyt piilotettu. Harmillista, ne oli niin kovin tunnelmalliset; mutta valitettavan huonokuntoiset, että oisi kehannut esille jättää ja tokikin siivoamista helpottaa, kun on maalatut ja tapetoidut seinät.



Tänä iltana näyttää tältä. Tässä on levytyksen lisäksi muitaki pikkuprojekteja. No, laatotus tietenki ja putkihommiaki piti vähäsen tehä, kun on 90-luvulla laitetut putket tuolla lattialla. Laatat on peräisin kylän vanhan, nyt jo edesmenneen, miehen jäämistön huutokaupasta, ja riittivät nipinnapin tuohon välitilaan. Kuviolaatat ei riittäny ihan, joten muutamia valkosia jouduttiin laittaan tuonne sivuseinälle. (Samaisesta huutokaupasta on meiän korjaukseen käyttämät hirret, yläkerran kylppärin laattoja osa ja muutakin varmasti, joita en nyt ees muista tässä.)

Muita projekteja tässä on ollu tiskialtaan alla lattian loppuun tekeminen; juurikin niien putkihommien vuoksi ja sen maalaaminen, samalla muutamien kynnyksien maalaaminen. Tänään mies on tehny tuohon vihreeseen vanhaan tiskipöytään uuen kannen, koska entinen oli pellitetty ja huono, samoin hyllyjä piti uusia homehtuneiden tilalle. Tämä kaappi on peräisin, ehkä, muistimme mukaan, tuttavan vanhempien luota. Myöskin tähän kanteen on yritetty maalia sekotella; ei oo heleppo homma! Ei oo ihan vielä hanskassa tuo maalisävyjen sekottelu, saa sitä mitä sattuu tulemaan :S
Ens viikon alussa näkkyy olevan tapetointikelit sitte. Isoon kamariin sillon tapetit, vihdoin :)



Minä käsipuoli ompelijatar en oo juuri näihin hommiin voinu osallistua, kun ei käsi oikein kestä vasarointia, siivoillut oon ja tämmöstä käsityötä tehny. Tästä tullee opaste meille.



Ja aina pittää kaaoksen keskelle yrittää laittaa jotakin kaunistaki.