Mitä kaikkee mää kasvatan

Omavaraiseksi pyrkijän täytyy tietenki tunkia kätesä multaan ja kasvattaa ruokaa. Me on molemmat vanhemmat siihen totuttu omissa perheissämme; meillä kasvatettiin potut ja muut täällä maalla, kerättiin sienet, marjat ym. (vaikka mun perhe asuttiin kaupungissa viikot) ja miehen perheessä on oltu vielä omavarasempia mm. metsästyksen ja kalastuksen ansiosta. Toki meilläki oli kalaa viikonloppusin, kun isä kalasti koko ajan. No tässä mainittakoon sitte, että meki kalastetaan katiskalla, enimmäkseen vielä kissan tarpeiksi, ku meiän lapset ei syö kalaa. Välillä tehhään kahta ruokaa ja herkutellaan isännän kans hauella tai ahavenilla.

Niin mutta siis, että mitä mää kasvattelen täällä?

Pellossa on:
- maa-artisokkaa, taivaallisen makusta kultamukulaa, pitäis tänä syksynä saaha satoa
- mustajuurta ja palsternakkaa, tänä kesänä tulee sato ja muutama jätetään syksyllä maahan siemenentuotantoon
- parsaa, pian pitäis alkaa eka satokausi tälläki, kun lumet sullais!
- vadelmamaan mies teki parin viime kesän aikana, punasta ja keltasta, jänöset käyneet talaven aikana vähä typistelemässä, saa nähä miten vaikuttaa satoon
- mansikantaimia sain noin 50 naapurista ja annoin niien tehä rönsyjä viime kesän eli nyt keväällä mansikkamaan teko eessä (poika lupasi olla kaverina, toivoo saavansa syksyllä mansikkamehua :)
Edellinen mansikkamaa paleltu viime talven -30 pakkasilla.
- raparperiahan meillä on kans

Peltoon menee:
- pottua, ollaan oltu omavarasia joka vuosi, nyt jää siemenpotutkin omista.
Pottua aion kyllä ettiä vanhoja maatiaiskantoja ja alkaa niitä kasvattaa, en ehkä tänä kesänä.
- porkkanaa, ei oo myöskään tarvinu ostaa tämän talven aikana. Porkkanakärpäsen karkottajiksi kasvatan samettikukkia rivien väleihin.
- salaatteja erilaisia
- lanttua ja naurista, näihin on joka vuosi tullu matoja, viime kesänä tuholaiset söi jo taimet, en luovuttanu vieläkää, kokeilen kylvää juhannuksen tienoolla, kuulema Lapissa tekevät niin
- punajuurta, sipuleita
- keräkaalta, parsakaalta ja ruusukaalta, lehtikaalta ja kiinankaalta, ei oo koskaan nämäkään onnistuneet, mutta taas yks tunneliviritelmäkokeilu ja tilliä kaaliperhosten harhauttamiseksi, en luovuta
- kehäkukkia, koska ne on syötäviä ja nättejä
- katteessa kasvatetaan kurpitsat, aattelin myös kokeilla avomaankurkkua ja munakoisoa, joka on aiemmin kasvanu kasvihuoneessa
Ite asiassa meillä laajenee katettu alue pellosta, joten suurin osa nuista peltoon menevistä saattaa tulla katteeseen. Näkkee sitten.




Tässä kaalintaimia


Keltasta kurpitsaa ja eri kaalin kylvökset

Kasvihuoneeseen:
- ensinnäki se tarvii muovit, ne läks viime syksynä myrskyllä. Vielä ei oo ehitty rakentaa kunnon kasvihuonetta, suunniteltu se kuulema jo on :)
- tomaatteja on noin 40 tainta, isoa, luumumallista ja kirsikkatomaattia, ne on onnistuneet aina kohtalaisesti
- kurkkua 5 tainta, en oo vielä oppinu kurkunkasvatuksen saloja, muutama ylleesä kesässä tullu, jatkan opettelua
- munakoison laitan yhen varalta kasvihuoneeseenki, jos ei menesty katteessa
- maissia 4 tainta, meinasin kokeilla kasvarin eteläseinustalla


Tomantteja tässä töröttää


Tomaatit tästä lähössä anopin kasvariin, pääsiäisruohot tuottaa herkkuja navettalaisille, nuo heinän näköset on sitä maissia (toivottavasti ei niitä GMO!) ja muut purkit kurkkua


Tässä on salaattia, josta napsitaan ite ja viiään myös vuohille, ja yrttejä: timjami, jonka sain hoiettua talven yli (oli kaupan yrttiruukku) ja siemenestä laitoin ruohosipulia ja tilliä (sitä kaalimaata varten) ja persiljaa, jota nyt kyllä harkitten laittavani lissääkin. Munakoisotkin näkyy tuossa valkosessa emaliastiassa. Potassa on munankuorimurskaa, kerään sitä kanoille ja se käy myös kasvihuoneeseen multiin lannotteeksi.

Että tämmöstä mää täällä kasvattelen :)

Torpan vaiheita (meiän aikana)

Jahas, laitetaanpa vasiten kuvia talosta eri vaiheissa meiän aikana.



Kesällä 2013 oli näin tunnelmallisen vanahan maaseuvun näköstä. Tiellä rantamökiltä YLÖS, niinku me on aina sanottu mun perheessä ja lapsuuessa. Tällön me ei vielä asuttu täysipäiväsesti täällä, vaan käytiin viikonloppusin.



 

Huhtikuu 2014 ollaan jo talavi asuttu mökissä ja tässä kuvassa on appiukon ja puolisonsa suosiollisella avustuksella purettu kylmä ja painunu etteinen vinttihuoneineen pois. Kuistilla ei muuten tässä vaiheessa haissu ennää yhtään kosteus, hyvin ilima kuluki :DD

Ja kuten huomaatteki, että uljas 70-80v kuusiaitamme on poissa talon ympäriltä. Noh se meni nääääin: Pyyettiin puukiipijä Takkula naapurikunnasta harventamaan kuusia, koska ne oli ihan liian lähellä taloa (katto ja perustus!) ja ihan liian isoja. 7 kuusiherraa siinä oli ja tie rantaan kulki välistä. Päätettiin jättää isoimmat, semmoset minun sylin ympärysmitaltaan niinku porteiksi rantatielle ja hyvähä siitä tuliki. Meille myöski kaivettiin paskaputki eli sievemmin sanottuna kunnallinen viemärijuttu kaikkine tykötarpeineen ja kaivurin oli pakko mennä kuusien välistä, siis siitä tieltä, että saatiin navetalleki vesi ja viemäri. No, joko arvaatte?
Sittehä se vielä samassa lokakuussa puhalteli tämänäi Eino-myrskyki yhen yön. No, joko arvaatte? Aamulla heräsin ja aukasin salusiinit pirtin ikkunasta (joka on tuolla sivustalla, jossa kuuset oli) ja piti ihan kaks kertaa kattua, että ei, siellä ei näy sitä kuusta, joka jätettiin siihe. Se oli rojahtanu aittojen välliin ja vanha (kiipeilypuu) pihlaja oli sen sylliisä ottanu. Onni onnettomuuessa toki oli, että vain pikkuaitan (vaihettavaksi aiottu) katto kärsi, koska se 20metrinen herra ois voinu kaatua myös a) talon päälle, b) navetan tai jommankumman aitan päälle tai c) katkoa sähköt puolelta kylältä, koska langat menee tuossa talon takana muutaman metrin päässä. Ja mää tiiän, että Eino suojeli meitä. (Talon entisen isännän veli oli Eino, joka ilmeisesti täällä on myös paljo ollut ja mahollisesti myös rakentamisessa jotenkin mukana)



Syys-lokakuun vaihde 2015. Joo-o, kyllä me koko ajan on asuttu tässä talossa, ei ees yhtä yötä remontin vuoksi olla oltu muualla.



Varakattona nääs oli tämmönen. Vähä jännitti illan kähämässä ku tuuli aika navakasti järveltä, että lentäneekö meitiltä yön aikana katto...



Kesän 2015 aikana mies paukutteli yläkerran niin valamiiksi kuin pysty maan tasossa...



... ja pressukatto saatiin unohtaa, kun uus nostettiin paikolleen heti entisen purkua seuraavana päivänä.
Päädyttiin siis tähän siksi, että entinen katto oli paikattu ja olis huovat pitäny uusia ja siksi, että vintti oli niin matala, ettei eristyksen laiton jälkeen ois saanu enää huoneita tehtyä. Nyt lapsilla on siis omat valtakunnat, ovat kuitenki jo esiteinejä. Ja alakerrassa neliöitä ei oo kuin 65.



Elokuu 2016: tölli alakaa jo muistuttaa paljolti asuintaloa. Eikä oo kaikenmaaliman lautaröykkiöitä ynnämuuta rakennustavaraa piha täynnä. Kuusiaidan tilalle laitoin pihlajia, tuomen ja syreeneitä ajatuksena tehä niistä luonnollisesti kasvava aita; ilahuttavat meitä tuoksullaan ja kukillaan ja lintuja marjoillaan. Ja hei, onhan se tyhjän näkönen, ku on sitä kuusiaitaa kattonu 37 vuotta.





Tässä sitte ihan tuore kuva. Ja kohta ku lumi sullaa, niin on vielä surkiamman näköstä :P Nimittäinki viime syksynä kaivuri muotoili pihan ja kylvettiin nurmikko. Siinäpä se kädettömän kesä menneeki ootellessa, että ruoho kasvaa :D
Tänä kesänä ois tarkotus isännällä rakentaa tuo ulkokuisti ja porras valamiiksi ja uusia aitan katto, ku pressu on jo ihan riekaleina. Toivomma siis hyviä ilimoja!

Kahenkeskistä aikaa

No mehä ei oo koskaan harrastettu isännän kans tämmöstä kahenkeskistä aikaa. Koska ei me olla oikeestaan kaivattukaa, ollaan perheihimisiä ja koska meiän neiti sairastu aika pienenä diabetekseen, niin ei sitä oo voitu jättääkään hoitoon sillon vielä. Meiän lapset on kyllä melekeen vauvasta asti olleet viikonloppuja mun vanhempien luona ja mun äiti opetteli heti diab.hoidon, kun neiti sairastu, että tilanne helpottu kyllä pian. Pienen deen kanssa vaan on vähän haastavaa, en siitä sen enempää ala avautua. * Ja aina, ku lapset on ollu mummulassa, me on tehty rakennushommia; niin entisessä uuessa talossa ja niin tässäki nykysessä vanahassa talossa.

* Muoks: Nyt löysin sen jutun, jossa kerrotaan päivänkulusta deeperheessä, tosin tässä lapsi on jo 12 eli ei ihan pieni. Mutta pääpiirteittäin näin se mennee. Jos jotakuta kiinnostaa lukea: Tässä

Mutta siis tännään me lähettiin kahelleen ajeleen heti, ku lapset oli lähteny kouluautoon. Käytiin parissa paikassa kattomassa, josko olis meille sopivaa purkulautaa/urakkaa, että saatas tarpeita vuohien aituuksia varten. Ekasta tärppäs, toisessa ei koko lautakasaa ollukaan.
Käytiin oikeen shoppailemassaki, nimittäinki Muhoksen Halpahallissa ruokaostoksilla ja Vaalassa Pänikässä ja Piirongissa, joka myypi wanahaa tavaraa ja nykysin valitettavasti myös palijon uusvanhaa krääsää. Kirpparillaki käytiin.





Mun löytöjä yllä

Tännään herkkuruokana Pakasteen tyhyjennystä eli kesäkurpitsalasagnea, nam! Ainoastaan tomaattimurska oli ns. tuoretta, muut pakasteesta.



Kevväinen sisustuselementtiki alakaa täyttyä.



Ja tämmösen laittelin ovenpieleen; pirtin oven pieleen vielä, ku on niin kylymät yöt.

Arkisia aidanseiväshommia

Ulukona on niin masentavan näköstä, ettei oo kehannu kuvatakaan mittään. Ei sillä, että mää joutasinkaan kauhiasti kuvailemaan.
Palijo on hommaa ennenku käsi katkastaan. Palijo kyllä jää tekemättäki. Nyt kuitenki yritän viimesillä "voimillani" saaha nuo aidanseipäät kuorittua, se on tärkiä homma.



En oo vielä ees puolivälissä :P



Arvatkaapa mikä näistä ei oo mun kuorima ja kuka sen kuori?

Kävästiin pikalomanen Levin maisemissa. Aaettä mää tykkään niistä maisemista, Lapista ylleesäki - voisin vaikka asua siellä. Mutta myös Levistä, vaikka se onki vähä semmonen kaupunki kylässä eikä varmasti pelkästään mieluinen muutos paikallisille... Ne kauppa/ravintolakujat on kivoja ja kauniita rakennuksiakin ja samoten ne mökkikylät. Jotenki kaipaisin ite, että siellä ois enempi tarjolla käsityötä ja aitoa lappilaisuutta eikä vaan sitä kaupallista kiinankrääsää. En ees  oikeita lapinhattuja löytäny, niitä lapsuuessani vielä sai. Noh mää voin tehä valintani, etten osta sitä krääsää vaan kävin semmosissa paikoissa, josta löysin käsintehtyäki.





Löysin esim paikallisesti valmistettuja viinejä lahjoiksi, ite en käytä. Ja kaipa se yks puutavaraliike on heiän käsintekemää matkamuistotavaraa, kun niissä niin koriasti laput roikkuu että Handmade in Finland, toivotaan näin. Tyär osti sieltä nätit puukorvikset ja minä vähän tuliaisia.

Nyt kuitenki pääasia oli, että lapset pääsee kokeileen laskettelua, ku ei oo aiemmin käyty. Mää en laskettele; tiiän kivempiaki tapoja katkoa jäseniä. Poika oppi ja innostu ja se oliki arvattavissa. Meiän perheen ykkösharrastus on kuitenki ollu kylpylät ja Levillä se on vaan ihanin. Siellä pitäs olla allasravintola, että saisi syyä välissä ja jatkaa sitte lillumista. Mää luulen, että se on semmonen paikka, että saisin ehkä aika kivutta vietettyä kylpyläloman, jos semmonen etteen tarjoutuisi. Vaikkaki muuten oon ihiminen, joka ei viihy paikallaan.